Sepustusta ja omenapaistoksen ohje

Niin ne vuodet vierii ja blogi nukkuu, mutta ei ole sentään ihan unholaan painunut ainakaan Vellinkeittäjältä. Säännöllisen epäsäännöllisesti tulee käytyä joku resepti täällä mieleenpalauttamassa ja vähintään yhtä usein harmittaa, kun hyvät ruokakokeilut jäävät tallentamatta mihinkään. Koskaan ei tunnu olevan bloggaamiselle aikaa, niin hauskaa kuin se onkin - ajan voisi kyllä helposti ottaa vähemmän palkitsevalta ja turhemmalta somettamiselta. Nyt aikaa järjestyi epämiellyttävän (horror) hampaanpoistoepisodin ja sitä seuranneen sairasloman "ansiosta". En suosittele vastaavaa kenellekään!

Sitten asiaan. Täytin taas vuosia ja vietin muutaman ystävän kanssa hienon syksyisen päivän Korpilahden Oravivuorella retkeillen -  ja huonoilla jutuilla ja Youtube-videoilla kuorrutetun illan siihen päälle :) Yleisön pyynnöstä emäntä ei kuluttanut aikaansa hellan äärellä, vaan päivän pääaterian kuljetti ovelle Kotipizzan lähetti. Kyllä maistui ulkoilun päälle, aah! Koska martta ei pääse karvoistaan, oli luonnollisesti jotain väännettävä omin käsinkin.... Ja mikä mietintä siinä taas olikaan, että mitä keksisi. Juustokakku olisi aina varma valinta, mutta pieni maailmanpelastaja sisälläni potee tuskaa jo ylenpalttisesta juustonkin syömisestä (juuston ympäristökuormitus on sama kuin naudanlihalla!) Mitä muuta se voisi olla?

Niin kuin usein, nytkin vastaus ongelmaan löytyi yllättävästä arkisesta tapahtumaketjusta. Kaikki alkoi siitä, että  tässä uuden kotimme lähellä on monta upeaa kohdetta (Kuokkalan kartano, Äijälän salmi ja silta, Kuokkalan pellon puistikot, siirtolapuutarha, palstaviljelmät, Jyväsjärven rannat raitteineen ja uusimpana löytönäni (se on ollut siinä jo 15 vuotta ja olen nähnyt sen ainakin 700 kertaa, nykyisin ohitan sen työmatkallani lähes joka päivä, mutten ole koskaan aiemmin kunnolla poikennut) Survon peltojen omenatarha. Omenatarha on Jyväskylän kaupungin perustama ja ylläpitämä paratiisi ja vapaasti kaupunkilaisten käytettävissä. Kahden hehtaarin laajuiseen tarhaan on istutettu 764 omenapuuta ja 28 päärynäpuuta ja satoa tuottaviin puihin on merkattu, ovatko ne kesä-, syys- vai talvilajiketta ja vielä lajikkeen nimi. Hedelmiä saa käydä popsimassa puistossa ja pieniä määriä saa kuljettaa kotiin. Luksusta!

Pyöräilin tyttären kanssa tarhaan kuulaana syyspäivänä ja keräsimme pienen repullisen omppuja kotiinvietäviksi. Seuraavana päivänä otin omppuja töihin evääksi ja yhden palaverin alkaessa siinä omenaa pureskelin, jolloin työkaveri kysyi, että herkutteletko oman puun ompuilla. Minä siihen että meidän puut menivät entisen kodin mukana ja nyt ei omia puita ole, mutta Survon pellolta niitä onneksi saa. Ja sitten hehkutin paikkaa ja kaikki ihmettelivät, että missä sellainen oikein on ja vau ja ei voi olla totta.

Sitten samainen työkaveri ilokseni ilmoitti,  että hänellä on valtavan ihana omenapaistosresepti ja ennen vähemmän tärkeiden (työ)asioiden käsittelyä jakoi tuon ohjeen kanssamme. Tadaa, tässä se tulee, ja tästä naisenergiaa ammensimme:

Omenapaistos

Lohkotut omenat ladotaan voidellun vuoan pohjalle. Sitten kaikki seuraavat aineet sekoitetaan keskenään: 100 g voita (pehmeä, ei sula), pari dl fariinisokeria, 1.5 dl vehnä- tai kaurajauhoja,  3-4 dl riisimuroja, kanelia oman maun mukaan (voi laittaa ompuille ja sitten vielä tähänkin). Seos levitellään omppulohkojenpäälle ja paistetaan n. 25 minsaa 200-asteisessa uunissa. Vaniljajäätelöä kylkeen ja avot on hyvää! 

Kiitos työkaverille ohjeesta ja valonpisaroita kaikille tasapuolisesti!