Postia Vellinkeittäjälle

vellinkeittaja@gmail.com

torstai 21. kesäkuuta 2012


Keskikesän taikaa!

Juhannuksena kuuluu tehdä taikoja, etenkin jos naimaonni antaa vielä odottaa itseään. Vellinkeittäjällä ei ole tarvetta puolison katseluun lähteestä tai kaivosta tai mistään muualtakaan, sen verran hyvä löytyi aikoinaan Suomi24:n treffeiltä.

Wikipedian mukaan nykyisin suosittu juhannustaika on sellainen, että juhannussaunan yhteydessä kävellään takapuoli edellä kohti puupinoa. Millaiseen puuhun takapuoli osuu, sellaisen puolison saa: halkaistu halko tarkoittaa varattua miestä ja halkaisematon vapaata... Tätä voisi kyllä vähän jalostaa eteenpäin: koivupölli voisi tarkoittaa vaaleaa ja kuusi tummaa sulhoa, mitä pihkaisempi puu, sitä mustasukkaisempi olisi tuleva puoliso. Oksainen puu voisi viitata siihen, että miehellä on enemmänkin verkkoja vesillä. Jos puusta jäisi heti tikkuja takapuoleen, ennustaisi se voimakasta hedelmällisyyttä.

Tutuin juhannustaika taitaa kuitenkin olla 7 erilaisen kukan poimiminen tyynyn alle ja sillä tavoin tulevan sulhon houkuttelu juhannusyön uniin.  Vellinkeittäjän urbaaneimpia lukijoita varten kävin poimimassa virtuaaliset kukkaset taikojen tekoon. Jollet kykene kukkaniitylle, voit laittaa läppärin tai phonen juhannusyöksi tyynyn alle.


Ojakellukka

Niittyleinikki

Nurmitädyke (?)


Niittynätkelmä

Päivänkakkara

Metsäkurjenpolvi

Mäkitervakko


Vellinkeittäjä toivottaa lukijoilleen suloista Juhannuksen juhlaa!

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012


Mistä rakkaus alkoi...

Puutarhaharrastukseni (-hulluuteni) on melko tuore oireyhtymä. Vaikka maalaistyttö olenkin ja lapsuudenkodissani oli ja on edelleen melko suuri piha-alue ja paljon istutuksia, eivät pihatyöt niinsanotusti napanneet kotona asuessani. Seuraavat 15 vuotta kuluivat kerrostaloissa ja viljely rajoittui kesäkukkien istuttamiseen parvekelaatikoihin ja niiden kastelemiseen silloin kun muistin. Jossain vaiheessa alkoi kuitenkin tuntua siltä, että sielu ja ruumis kaipaavat multaa kynsien alle. Etsiessämme 5 vuotta sitten uutta kotia yhdeksi tärkeäksi kriteeriksi muodostuikin piha. Monta kivaa rivitaloasuntoa joutui pois laskuista onnettoman pienen pihan takia. Pahimmillaan (jonkun toisen kannalta varmaan parhaimmillaan) lähes 100-neliöisen rivariasunnon piha muodostui muutamasta terassilaudoilla katetusta neliöstä.

Lopulta löysimme kaupungin laitamilta kaikin puolin juuri sopivan paritalokolmion juuri sopivan kokoisella pihalla. Edellisten asukkaiden jäljiltä takapihalla oli iso omenapuu (joka on tehnyt mahtavan makoisan sadon joka vuosi), iirispuska, 2 mäntyä, pihlaja ja erikoinen pensasaita, jossa joka toinen pensas oli syreenia ja joka toinen hortensiaa. Talon päädyssä oli ja on terassi ja sen ympärillä näkösuojana humalaköynnös. Sen keksijää ja pystyttäjää kiitän joka kesä monta kertaa. Talon päädyssäkin oli ja on edelleen iso pihlaja. Muuttohetkellä melkein koko pihaa ympäröi marja-aronia-aita. Etupihalla, nykyisen cottage gardenin kohdalla oli nurmikkoa ja nurkassa yksi tuija. Joku oli istuttanut juhannusruusun taloyhtiön yhteisen jätepisteen viereen.

Juhannusruusu

Ensimmäisenä keväänä kutsuin Taimipihan Jouko Hyytiäisen neuvontakäynnille pihallemme. Hän tunnisti pihalta löytyneet kasvit, ehdotti parin puun kaatamista ja ideoi, mitä missäkin kohdalla kannattaisi kasvattaa. Yksi hänen ideoistaan oli koko etupihan nurmikon poistaminen ja perennagardenin perustaminen.  Luulen, että tuo käynti oli kohtalokas puutarharakkauden syntymisen kannalta. Kaadatimme ensin toisen männyn ja pihlajan ja poistatimme niiden kannot. Sitten alkoi syntyä kukkapenkkejä ja illat ja kesälomapäivät kuluivat iloisesti pihalla möyriessä. Ennen muuttoa, puutarhasta haaveillessani arvelin, että saattaisin innostua pihatöistä, mutta innostuksen mittavuus yllätti itsenikin. Muualla en ole kokenut ajan ja paikan katoamista, niin sanottua flow-ilmiötä kuin pihalla kiviä ja kasveja siirrellessäni. Puutarha on ollut apunani talvellakin: kun unettomuus on meinannut vaivata, olen rentouttanut mieleni suunnittelemalla seuraavan kesän kasvinsiirto-operaatioita. Hoida puutarhaasi - se hoitaa sinua!

Moni idea olisi jäänyt toteutusta vaille - tai kokonaan syntymättä - ilman rakkaan mieheni ystävällistä apua. Nurmikon kuoriminen,  marja-aronia-aidan poistaminen, lukuisten kuoppien kaivaminen ja monet muut puutarha-askareet ovat vaatineet sen verran fysiikkaa, että eivät olisi Vellinkeittäjän voimilla onnistuneet. Kiitos!


Punapäivänkakkara

Alppiruusu
Vuorikaunokki

maanantai 11. kesäkuuta 2012



Puutarhatirkistelyä


Olin välittömästi ihan liekeissä, kun avasin Taimipihalta saamani Jyväskylän Piha- ja puutarhasanomat. Lehti on Jyväskylän Puutarhaseura ry:n julkaisu ja täynnä asiaa. Tämänkertaisessa numerossa kerrottiin muun muassa puutarhan tuholaisista (pelkään, että lehtikompostissamme majailevat toukat kuuluvat lehtokotiloille, jotka pahimmillaan tuhoavat puutarhassa lähes kaiken lehtineen ja kukkineen...) ja ruven kestävistä omena- ja päärynälajikkeista. Niistä jutuista en vielä ihan liekkeihin leimahtanut, mutta loistouutinen oli se, että elokuun 19. päivä vietetään yhteispohjoismaista puutarhapäivää teemalla Avoimet Puutarhat. Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa vastaavia päiviä on vietetty ennenkin, mutta meillä Suomessa päivä on ensimmäinen laatuaan. Puutarhaliitto ry:n masinoimana teemapäivänä  erilaiset puutarhakohteet ympäri Suomen avaavat porttinsa vierailijoiden ihasteltaviksi. Mukana on tavallisia hoidettuja pihoja, mökkipuutarhoja, palstaviljelmiä, huippuhienoja palkintopihoja, julkisia puistoja, kauppapuutarhoja, puutarhaterapiakohteita.... Mikä parasta, nettipalvelu avoimetpuutarhat.fi esittelee jo nyt maakunnittain ja paikkakunnittain mukana olevat kohteet. Vellinkeittäjänkin lähiympäristössä näyttää olevan useampi kohde esittelyssä. Päivämäärä tuli jo kirjattua seinäkalenteriin!

Oma pihamme ei ihan veny esittelypihojen loistoon ja moninaisuuteen, mutta tässä muutama tänään illanhämyssä napattu otos pihamaaltamme:












keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Kesärenki


Kävipä Vellinkeittäjällä tänään satumainen tuuri: syksyllä alakoulun kolmosluokan aloittava kummipoika rantautui meille kesälomapäiväänsä viettämään. Etukäteen mietimme miehen kanssa, miten poika mahtaa meillä viihtyä ja tulimme siihen tulokseen, että ainahan voi katsoa piirrettyjä tai tuijottaa nettiä, jollei aika meinaa muuten kulua...

Äitinsä vihjaisi vierailusta sovittaessa, että pojalla voi teettää kuopan kaivamista tai muuta miehistä. Sopivasti olin juuri käynyt ostamassa Taimipihasta (mainos, loistavan asiantuntemuksen ja palvelun puutarhamyymälä) yhden keijuangervon taimen talvella paleltuneen tilalle takapihan aidanteeseen.

Aamukahdeksalta poika kilautti ovikelloa ja aloimme suunnitella päivän ohjelmaa. Ensimmäinen tunti meni Aku Ankkoja lukiessa, mutta sitten alkoi lapio heilua. Keijuangervo oli pian maassa ja kaveri oli vasta päässyt lapioimisen makuun. Seuraavaksi hän käänsi pienen kasvimaamme ja lounaan jälkeen virtaa ja intoa oli vielä kaksin verroin enemmän. Pakollisen puistossa keinumisen ja kiipeilemisen päälle etupihan gardeniin syntyi kuoppa särkyneelle sydämelle, joka on nyt kyllä vastoin puutarhakirjojen oppeja melkoisen paahteisessa paikassa. Katsotaan, muuttaako se lähitulevaisuudessa jonnekin muualle. Gardenissa on ollut muutaman vuoden kaupasta hankittua syysleimua, joka on harmikseni kärsinyt härmästä joka vuosi. Äidin puutarhasta sain vanhempaa syysleimua, joten kaivoimme nuoren ystäväni kanssa härmääntyvät leimut maasta kompostiin ja istutimme puhtaat tilalle.  Kiitos taas äidille jakotaimista!

Myös tammikuusta asti hengissä sitkutelleet kesäkurpitsat ovat nyt lopullisessa kodissaan kasvimaalla, kompostista kootuissa kohopenkeissä ja istutettiinpa siinä vielä ennen syömätaukoa ja toista puistoreissua muutamat kesäkukatkin!

Kertakaikkiaan loistavan tervehenkinen nuori mies tuo kummipoika. Täytyy vielä korostaa, että en käyttänyt minkäänlaisia lahjuksia, vaan kaikki lähti kaverin omasta innosta. Lupasin kyllä, että kummitädin luo saa tulla milloin vaan! Ja huomenna huvitellaan mökkimaisemissa ilman lapioita.