Postia Vellinkeittäjälle

vellinkeittaja@gmail.com

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Tsinniat


Maaliskuulta jatkunut uurastukseni tsinnioitten (eli oppineitten kukkien) kanssa tuotti kuin tuottikin satoa. Parista sadasta taimen alusta maahan asti selviytyi kolmisenkymmentä ja nyt heinäkuulla voimme nauttia niiden väriloistosta ja moninaisista muodoista. Istutusvaiheessa tsinniat saivat kompostia ja palanutta hevonpaskaa, sittemmin olen vähän kitkenyt kasvualustaa. Kastelu on hoitunut tänä kesänä lähes luonnostaan.
















sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Kesäsyömisiä

Kesälomamatkani maja- ja kyläpaikat tarjosivat ihania ruokaelämyksiä, joista esittelen tässä pari. Kesäistä perunasalaattia nautiskelimme savulohen kanssa ja se oli tosi hyvää. Raparperipiirakan pohja on taivaallinen. Resepti on alunperin mustikkapiirakalle ja ystävättäreni ovat löytäneet sen Sunnuntai-jauhopussin kupeesta ja jalostaneet sitä vaniljatuorejuustolla.

Kesäinen perunasalaatti:
Keitettyjä uusia perunoita
Fetaa
Aurinkokuivattua tomaattia
Kesäsipulia
Rucolaa
Kermaviiliä
Suolaa
Mustapippuria

(Olen tehnyt tätä salaattia itse ilman kermaviiliä, tuolloin kastikkeena on toiminut aurinkokuivattujen tomaattien liemi. Maistuu hyvin grilliruuan kanssa, nam.)

Mikkeliläisellä parvekkeella oli tarjolla myös silmänruokaa:



Raparperipiirakka:
2 munaa
1½-2 dl sokeria
2 tl vanilliinisokeria
3 dl vehnäjauhoja
1½ tl leivinjauhetta
1½ dl juoksevaa Oivariinia tai 150 g voita tai Oivariinia sulatettuna
200 g vaniljatuorejuustoa 

Pinnalle 3 dl raparperia. (Myös mustikoista tai puolukoista syntyy maistuva piirakka.)
  1. Sekoita munat ja sokerit
  2. Lisää taikinaan keskenään sekoitetut kuivat aineet, rasva ja vaniljatuorejuusto. Sekoita taikina tasaiseksi ja levitä piirakkavuoan (halkaisija n 27 cm) pohjalle.
  3. Levitä raparperit taikinan päälle.
  4. Paista 200-asteisen uunin alatasolla 25-35 min. Peitä piirakka foliolla, jos pinta alkaa tummua.
Söimme tätä ihanuutta vaniljajäätelön ja tuoreiden mansikoiden kanssa, kyllä maistui :)


En malta olla esittelemättä vielä yhtä kesäistä herkkua...  Tein sitä itse kotona reissusta palattuani.

Mansikka-vuohenjuustosalaatti:
1 ruukku rapeaa vihreää salaattia
1 ruukku rucolaa
2-3 kesäsipulin vartta 
1 litra tuoreita mansikoita
200 g vuohenjuustoa 
½ ruukkua tuoretta basilikaa

kastike:
½ dl oliiviöljyä
½ sitruunan mehu
mustapippuria

Riivi salaatti ja rucola laakeaan kulhoon. Pilko kesäsipulin varret ja puolita mansikat, viipaloi vuohenjuusto ja riivi basilikan lehdet pienemmiksi. Lisää kerroksittain salaatin päälle. Yhdistä kastikkeen aineet ja kaada salaatin päälle. Mansikan ja vuohenjuuston liitto on minusta taivaallinen!

Kotiin palatessani gardenissa näytti monenkirjavalta:







perjantai 13. heinäkuuta 2012




Mikkeliin mänijöitä (osa 2)

(Tämä on jatkokertomus tämän viikon ti-to tekemästäni kesälomamatkasta Mikkeliin.)

Keskiviikkona teimme pienen ostoskierroksen ja kävimme sitten Mikkelin taidemuseon Marimekko-näyttelyssä. Iltapäivän puolella yllätti nälkä ja söimme erinomaisen, etten sanoisi täydellisen lounaan Puoti & Bistro Vileessä. En ollenkaan ihmettele, että paikka on noteerattu useammassa ruokalehdessä. Ruoka on käsintehtyä ja lisäaineetonta lähiruokaa ja paikka ja palvelu silmäänpistävän siistit. Vileestä on tullut niin suosittu, että lounaallekin on syytä varata pöytä. Söimme uusia perunoita ja haukea piparjuurikastikkeessa sekä kasviksia. Se oli ihanaa!

Vierailimme myös Otavan idyllisessä maalaismaisemassa erikoisessa italialaisessa puodissa, InStile Mannilassa. Suomalais-italialaisen pariskunnan luotsaama puoti ja kahvila sijaitsevat vanhalla maatilalla ja siellä myydään italialaisia herkkuja ja muotia. Puodin espressokahvilassa nautimme iltapäiväkahvit terassin suojissa. Mannilaan kannattaa ajella pelkästään Crema Caffen takia. Ystävättäreni tilasi tuota ihanaa kermavaahdolla kruunattua kahvivaahtoa.

Crema Caffe ja tupla-espresso


Samalla reissulla ehdimme vielä Kenkäveroon (sinne on päästävä jokaisella Mikkelin reissulla) ja etenkin puutarha sykähdytti jälleen kerran. Hyvä sattumus oli se, että Kenkäverossa osui juuri olemaan korttitaiteilija Virpi Pekkalan näyttely Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito.  Huono uutinen taas on se, että Martat ovat poistuneet Kenkäveron alueelta - Marttalassa oli aina mukavaa käydä perinnetietoutta päivittämässä ja jotain pientä marttamaista hankkimassa.

Tässä näkymiä Kenkäveron puutarhasta:

Keittiöpuutarhaa

Ainakin pioneja

Mooseksen palava pensas

Kiitokset taas oppaalle, kuljettajalle ja seuralaiselle. Raportoin lomamatkani viimeisestä päivästä seuraavassa postauksessa.


torstai 12. heinäkuuta 2012



Mikkeliin mänijöitä (osa 1) 
Vietin kolmen päivän oman kesäloman ilman miestä ja tyttöä ystävättäreni luona Mikkelissä. Olen käynyt Mikkelissä vuosien varrella lukuisia kertoja, mutta taas tuo eteläsavolaiskaupunki osasi yllättää tarjonnallaan. Seura oli luonnollisesti ensiluokkaista ja sää ennusteista huolimatta varsin poutainen koko lomaseni ajan. Majapaikassa nukutti makeasti ja tarjoilu toimi moitteettomasti. Puutarha- ja ruokapainotteinen ohjelma oli korkeatasoinen ja kohteet varsin kohtuuhintaisia, suuri osa suorastaan ilmaisia.

Tiistai-iltana vierailimme Anjan puistossa, josta olin haaveillut pitkään nähtyäni siitä tv-otosta Puutarhaunelmissa. Puisto on yksityinen, 7 hehtaarin laajuinen alue kahden järven välisellä kannaksella. Yhden ihmisen elämäntyönä syntyneessä puistossa on lukuisia puita ja perennoja, luonnonniittyä ja vapaana käyskenteleviä eläimiä sekä 400-kiloinen sika, Repe-neiti. 5 euron pääsymaksun maksaa näistä elämyksistä mielellään.




















Anjalta siirryimme Mikkelipuistoon.  Puisto koostuu mallipuutarhoista ja sinne saa mennä vapaasti käyskentelemään, ideoita hakemaan ja rentoutumaan milloin vaan. Pääsymaksuja ei peritä. Tätä ideaa soisi muidenkin kaupunkien kopioivan. 




Kuka tunnistaa tämän valloittavan kauniin kasvin? Lehdet ovat aivan kuin mansikalla ja kukinto kuin ruusunnuppu. Mikähän ihanuus lie kyseessä? Selvitinkin itse googlaamalla, kyseessä on verihanhikki. Se saattaa olla seuraava perennahankintani.




Näihin kuviin, näihin tunnelmiin... Matkakertomus jatkuu huomenna...

torstai 5. heinäkuuta 2012

Kelloja ja vähän muitakin


Kotipuutarhan kukkasia tänään:


Karpaattienkello

Pisamakello

Peurankello
Harakankello
Keijunmekko
   
Suikeroalpi

Punapäivänkakkara
Keijunmekko
  
Gardenissa alkaa olla väriä




keskiviikko 4. heinäkuuta 2012



Leivon leivon leipäsiä, taputtelen kakkusia (+puutarhakatsaus)



Tytär täytti maanantaina vuoden ja juhlat valmisteluineen pitivät Vellinkeittäjän kiireisenä monta päivää. Laitan tässä jakoon parin mielestäni onnistuneen leipomuksen reseptiä. Feta-tomaattipiirakassa täytteen lisäksi herkullinen (ja kevyt!) on pohja, joka poikkeaa perinteisestä voitaikinapohjasta. Olen saanut piirakkapohjan ohjeen aikoinaan serkultani ja täytteen sävelsin itse. Cupcakeja leivoin nyt ensimmäisen kerran ja tein ne sesonkiraaka-aineesta eli raparperista (oma raparperi on alkanut tuottaa satoa, kun muutin sen etupihan aurinkoon toukokuussa. Silti piti vähän turvautua naapuriapuunkin, kiitos sinne :)) Cupcakejen (mitenkähän tuo oikeasti taipuu?) ohjeen löysin Baked Paradise -blogista. Alkuperäinen ohje on julkaistu Helsingin Sanomissa.

Feta-tomaattipiirakka (pellillinen)
Pohja:
4 dl kaurahiutaleita
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
2 rkl ruokaöljyä
2 dl maitoa.

Täyte:
500 g terttutomaatteja
1 prk fetaa (tai salaattijuustoa) kuutioina
1 iso punasipuli
n. 200 g juustoraastetta
kuivattua basilikaa
mustapippuria

  1. Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään ja lisää maito ja öljy. 
  2. Sekoita taikina tasaiseksi ja taputtele jauhotetuin käsin pellille leivinpaperin päälle. 
  3. Puolita tomaatit tai pilko neljään osaan. Tee punasipulista renkaita. 
  4. Lado tomaatit, feta ja punasipulit taikinan päälle, heitä mausteet päälle ja lisää päällimmäiseksi juustoraaste. Itse käytin pizza-juustoa, jolloin leivonnaisten maku toi mieleen pikkupizzat. 
  5. Paista 220-asteisen uunin keskitasolla 15-20 minuuttia.



Raparperi-cupcaket (n. 20 kpl)
3½ dl vehnäjauhoja
1 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
120 g voita
2 dl sokeria
2 munaa
1 tlk ranskankermaa
2 ½ dl raparperia (kuutioina)

Vaniljasiirappi:
1 vaniljatanko (puolikaskin riittää hyvin)
2½ dl sokeria
2½ dl vettä
2 dl raparperia

+ 1 dl kuohukermaa

  1. Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi. Lisää kananmunat yksi kerrallaan koko ajan sekoittaen. Lisää vuorotellen ranskankermaa ja jauhoseosta (jauhot, vaniljasokeri, leivinjauhe). Sekoita taikina tasaiseksi. Heitä sekaan raparperikuutiot.
  2. Laita taikina muffinssivuokiin ja paista 175-asteisessa uunissa 20-25 minuuttia
  3. Siirappi (tämä on monivaiheinen osuus): Halkaise vaniljatanko ja raavi siemenet kattilaan TAI halkaise tanko ja laita se mukaan seokseen (tein jälkimmäisellä tavalla). Lisää vesi ja sokeri. Kiehauta sekoittaen, kunnes sokeri on sulanut. Sitten posta kattila liedeltä, lisää raparperinpalat ja anna jäähtyä täysin. Kun siirappi on jäähtynyt, ota raparperit erilliselle lautaselle. Keitä siirappia n. 5-8 minuuttia (taisin keittää varmuuden välttämiseksi kymmenkunta minuuttia), kunnes noin puolet nesteestä on haihtunut. Ota kattila taas pois liedeltä, anna jäähtyä kymmenisen minuuttia ja lisää sitten raparperit. Jäähdytä.
Kun cupcaket ja siirappi ovat täysin jäähtyneet, kokoa leivonnaiset:  vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi. Annostele kermaa cupkakejen päälle, nostele siirapista raparpereja ja kaada varovasti vähän siirappia päälle. Olivat kesäisen näköisiä ja hyviä! Kuvaa ei tullut otettua, mutta Baked Paradise -blogista sellainenkin löytyy.


Lopuksi vielä keskikesän garden-kukoistusta:



Palava rakkaus

Harjaneilikka

Harjaneilikka
   
Tsinnia eli oppineitten kukka
Tsinnia