Radio Suomen Aristoteleen kantapää -ohjelmassa (hieno ohjelma, maksan mielelläni Yle- niin kuin kaikki muutkin veroni, kun saan niille laadukasta vastinetta) kerrottiin tänään, että Heikin päivän aikaan karhu kääntää kylkeään. Heikki vietti nimipäiviään eilen ja Vellinkeittäjäkin päätti nostaa päätään jollei ihan talviunesta niin blogihorroksesta ainakin.
Aristoteleen kantapäässä kerrottiin myös, että kansanperinteen mukaan talvenselkä taittuu jo samaisena Heikin päivänä. Hurraa! Päivän huomaakin jo selvästi pidentyneen, mutta kävin silti epäilemään, ollaanko jo tosiaan edetty niin pitkälle. Kirjahyllystä löytyi melkein lukematon Kai Linnilän ja Seppo Saraspään Punainen tupa ja perunamaa - Rikkaan arjen allakka (2000), josta löytyikin lisävalaisua talventaittumisen ajankohtaan:
Loppiaisesta käynnistyvät niinsanotut härkä- eli selkäviikot. Selkä on talven pitkän kaaren laki, joka em. opuksen mukaan katkeaa vasta helmikuussa. Lounaissuomalaisten talvenselkä taittuu kynttilänpäivänä eli 3.2. ja hämäläisten vasta Sipinä eli 15.2. Liekö meidän keskisuomalaisten ajatus pahimman talven loppumisesta lähempänä ensin mainittua, koska ainakin isäni suusta olen kuullut "kevättä kynttelissä" -maininnan kymmeniä kertoja, siis aina tammikuun vaihtuessa helmikuuksi. Minulle sopivat oikein hyvin kaikki vuodenaikamme, mutta kyllä valoa kohti on aina hyvä vaeltaa.
 |
| Tällainen oli kotipihan valaistus talvipäivän seisauksen aikaan kolmen maissa iltapäivällä. Sininen hetki. |
Mikkelissäkin fanitetaan ko. radio-ohjelmaa ja päivien pidentymistä. Niin ihanaa kuin se kynttilöin valaistu joulun aika olikin.
VastaaPoistaMikkelissä ymmärretään hyvän päälle :)
PoistaMukava postaus!
VastaaPoistaKiva lukea talvenselän taittumisesta! :)
Kiitos! Kivaa, että perinnetietous kiinnostaa muitakin:)
Poista