Vellinkeittäjä

Ulkoilmaelämää
Kävin launataina piiitkän tauon jälkeen ulkona syömässä ja pienellä baarikierroksella. Seura oli erinomaista, as usual, samoin kaikki antimet. Pakko mainostaa, että Välimeren ravintola Etruscossa oli älyttömän hyvä ruoka ja kreikkalainen viini ja hinnatkin varsin kohtuulliset. Otimme porukalla alkuruuaksi kahdenlaista dippiä, tzatzikia ja tulista juustodippiä, pääruuaksi söin Rhodos-lautasen, jossa oli kanan fileetä, halloumia, viininlehtikääryleitä, tzatzikia salaattipedillä ja pitaleipää ja jälkkäriksi vielä jääkahvia ja jätskiä. Kelpasi loistavasti "mitä-kaapista-sattuu-löytymään" -eväiden vastapainona. Kuola valuu nytkin pelkästä Rhodos-lautasen ajattelemisesta.

Olin takaisin kotona säällisesti jo reilusti ennen puolta yötä (ja näin matkalla superkuutamon, olipa upea!), mutta silti meni sunnuntaipäivä ilman puutarha- tai muitakaan askareita. Tänäänkin ajattelin viettää tyttären päiväuniajan sohvalla, mutta harava ja perennagarden vetivät pidemmän korren. Siinä viime kesän kukkien jäännöksiä siivoillessani mietin, että milloinkahan noita kasveja voi alkaa taas siirtämään paikasta toiseen? Raparperi muuttaa takapihalta etupihalle ja rohtoraunioyrtti päinvastoin. Viinimarjapensaiden piti muuttaa jo syksyllä, enkä ole varma löytyykö niille parempaa paikkaa nytkään. Takapihalla on punapäivänkakkaroita, joista ainakin osan kaivan ylös ja siirrän muiden perennoiden sekaan etupihalle. Uutena kasvina haluaisin ainakin kärhön ja särkyneen sydämen. Ajattelin tuota jälkimmäistä perennagardeniin rohtoraunioyrtin tilalle, mutta sehän onkin puolivarjoisan paikan kasvi ja tuo garden on täydellisen paahteinen (etelä-lounassuunta). Takapihalla on pari epämääräistä kukkapenkkiä, mutta niin ihanalle kukalle pitää löytyä hienompi paikka. Olkoon siis särkynyt sydän niin kauan taimikaupassa kun idea arvoisestaan paikasta syntyy.

Joku on ehkä luullut, että cottage garden, jolla mielelläni täällä ylpeilen, on kovinkin suuri ja herraskainen... Tässäpä näette hänet koko toukokuisessa komeudessaan: