Siivouskiksejä

Joulun alla sain tiedon ihmeellisen siivoustuotteen olemassaolosta (tänään toisestakin, siitä vähän alempana). Ystäväni koti on aina kiiltävän puhdas ja lopulta syykin siihen paljastui. Ahkerien käsiparien lisäksi puhtauden takana on taikasieni! Myös ihmesieneksi tätä marketin hyllystä löytävää siivouspäivien pelastaa voi kutsua.

Voi sitä onnen tunnetta, kun jouluviikon alkajaiseksi puunasin keittiömme puhtoiseksi. Sieni vain kasteltiin vedellä, liika vesi puristettiin pois ja hinkkaamaan - edes Fairya ei tarvittu tehoja lisäämään. Taikasieni puhdisti valkoisista kaakelinsaumoista lähtien kaiken puhtaaksi. Hanat, liesikupu, tahmaiset kaapinovet, kaikenkarvaiset pinttymät olivat tiessään taikasienen tehtyä työnsä. Ei ollut tosin sienestäkään sen jälkeen paljon muuta kuin ihanat muistot jäljellä... Ja mietteet siitä, mitähän pesuveden mukana oikeastaan menikään viemäriin ja luonnonkiertoon.

Pakkauksessa mainostetaan, että "Taikasieni Eco Power puhdistaa ympäristöystävällisesti ilman kemikaaleja ja pesuaineita" ja että teho perustuu patentoituun rakenteeseen. Ympäristöystävällisyyttä korostaa vielä tieto siitä, että yli 50 % käytetystä materiaalista on kierrätettyä ja että sienen voi käytön jälkeen pestä pesukoneessa.

Googlettamalla selvisi, että Kuningaskuluttaja-ohjelma on testauttanut ihmesieniä pesunkestävillä martoilla vuonna 2010 (http://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/10/13/ihmesienet-puhdistavat-mutta-eivat-kesta-kayttoa). Martatkin ovat epäilleet, onko sieni liian hyvä ollakseen totta eli onko siinä kuitenkin jotain hankaavaa kemikaalia, samoin kertakäyttöisyys ärsyttää ekohenkisiä marttoja.

Oli miten oli, ihmesieni on lentänyt ostoskärryyn toisen ja kolmannenkin kerran ja puhdasta on tullut. Ehkä sen käyttö kannattaa kuitenkin säästää niihin kohteisiin, joihin tavan konstit eivät tepsi.

Siivousaihetta käsiteltiin tänään työpaikan ruokalassakin. Työkaveri kertoi hankkineensa kotiinsa taikasientäkin ihmeellisemmän kapistuksen eli robotti-imurin! Hän puhui siitä aivan kuin perheeseen olisi tullut lemmikki tai lapsi (mietimmekin hänelle siinä nimeä). Imuri kuulema töhöttää itsekseen menemään pitkin lattioita, sujahtaa huonekalujen alle ja mikä hauskinta: kun lataus uhkaa loppua, se ajelee itse latauspisteen luo ja ottaa lisää virtaa! Robotti-imuri oli myös lähettänyt sähköpostia työkaverille... "Vähän pelottavaa", oli omistajan kommentti ja "onkohan siellä jääkaappi tyhjä, kun mennään illalla kotiin..."