Hikoilua laduilla ja raclettegrillin äärellä

Hyiset säät väistyivät ja olemme nyt saaneet nauttia hienoista ulkoilukeleistä. Hiihto on minulle yksi elämän suurista nautinnoista, joten olipa mahtavaa saada hiihtokausi korkattua viikonloppuna. Lumipeite on näillä leveyksillä edelleen niin ohut, että metsiin ei ole juurikaan saatu latuja perustettua, mutta onneksi järvet saivat parin viikon kovasta pakkasjaksosta kantavan jääpeitteen ja kaupunki on vetänyt hiihtobaanoja ainakin Päijänteen, Jyväsjärven, Palokka-, Alva- ja Tuomiojärvien jäille. Testasin kaksi ensinnä mainittua jäälatua ja kyllä kelpasi sujutella!

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä

Hiihtelyn jälkeen kuumeni raclette-pannu. Racletten ja -grillin saapumista meille on kuvattu Vellinkeittäjän aiemmassa kirjoitelmassa. Uusi pöytägrilli kuumeni nyt ensimmäisen kerran ja osoittautuikin ärhäkäksi peliksi.

Racletten kotimaa on Sveitsi ja ruokalajin ovat tuotekehittäneet muinaiset lehmäpaimenet, joilla oli juustoa eväänä paimenmatkoillaan. Iltaisin he sulattelivat juustoa leirinuotiolla ja kaapivat sitä sitten leivän päälle. Raclette-sana juontaakin ranskankielisestä sanasta racler, joka tarkoittaa raapimista tai kaapimista (www.wikipedia.org).

Raclette-ruokailun idea on siis juuston (tosi rasvaisen) sulattaminen ja sen kaapiminen keitetyn perunan päälle. Jokaisella ruokailijalla on oman pienoinen pannu, jossa juustopaloja sulatellaan. Ruokakaupoista löytyy erityistä raclette-juustoa, mutta monet muutkin täysrasvaiset juustot sopivat tähän tarkoitukseen hyvin. Raclettegrillin yläosassa voi myös kypsennellä yhtä ja toista. Meillä oli perunan ja juuston kavereina oliiveja, pieniä maustekurkkuja, sipulia, paprikaa, kirsikkatomaatteja, herkkusieniä ja parmankinkkua. Mustapippurimylly kannattaa myös nostaa pöytään.

Raclette-grilli neitsytmatkallaan

Raclette-ruoka on hyvää, varsin täyttävää ja grillin äärellä istuminen on kivaa ajankulua. Grilli lämmittää koko ruokailutilan, joten mahdollisille ruokavieraille kannattaa antaa pukukoodiksi "kevyt vaatetus" myös talvisaikaan. Raclette-tarjoilun pystyttäminen on ruuan eksoottisuudesta huolimatta varsin yksinkertaista, koska valmistelu ei vaadi muuta kuin kuoriperunoiden keittämisen kattilassa sekä muiden tykötarpeiden pilkkomista ja esille laittamista. Jokainen kypsentää sitten pöydän äärellä omat syömisensä. Kokematonkaan kokki ei voi epäonnistua tämän ruuan kanssa!

Juomaksi suositellaan valkoviiniä ja perimätiedon mukaan snapsit ehkäisevät juuston jumahtamista elimistöön. Juustoa varataan 200-250 g / ruokailija, joten ruuansulatus ei välttämättä pysy vauhdissa mukana. Joskus on tullut vietettyä suorastaan uneton yö iloisen raclette-illan päälle, edellä mainitusta syystä. Tällä kertaa olin viisaampi eli  ymmärsin lopettaa ajoissa... Ruokailu oli kaikkineen onnistunut kokemus ja grilli pääsee taas sopivan tilaisuuden tullen lämmittämään pöytäseuruettamme.

Salviapastaa parsakaalikastikkeella

Sain kesäreissun tuliaisina Italiasta salvialla maustettua ja värjättyä tuorepastaa. Puolisen vuotta pyörittelin pakettia ensin pöydällä ja sitten laatikossa ja mietin, mikä olisi hänelle arvoistansa seuraa. Paketti itsessään oli niin kaunis, että hyvillä mielin sitä pyörittelikin. Viime viikolla ilmestynyt Siwa-ketjun Me-lehti antoi lopulta virikkeeen ja kyhäsin pastan kaveriksi parsakaalikastikkeen. Resepti vaati sekä keittämistä että paistamista, mutta valmistaminen sujui silti yllättävän nopeasti.

Ainekset:

300 g pastaa
1 parsakaali
Oliiviöljyä
2 valkosipulin kynttä
Cashew-pähkinöitä
Suolaa
Mustapippuria

Tee näin:

1. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
2. Paahda cashewpähkinöitä kuumalla kuivalla pannulla, kunnes ne hieman ruskistuvat.
3. Huuhtele parsakaali. Leikkaa varsi kolikoiksi, irrottele ja halkaise nuput.
4. Siivuta valkosipulin kynnet.
5. Levitä parsakaalit ja valkosipulin siivut leivinpaperin päälle pellille, pirskottele pääller eilusti oliiviöljyä ja mausta suolalla ja mustapippurilla.
7.Kypsennä parsakaalia ja valkosipulia uunissa, kunnes ne ovat pehmenneet, mutta ovat sisältä vielä rapeita (15-20 min). Keitä samalla pasta al dante -kypsäksi (antaa hampaille vastusta, suom.huom).
8. Lisää pastan joukkoon parsakaalit, valkosipulit ja paahdetut pähkinät. Lisää suolaa ja mustapippuria ja sekoita joukkoon vielä oliiviöljyä.

Sama ohje videolla (www.siwa.fi/reseptit)

Yleisön pyynnöstä: kasvishernarin resepti

Vastapainona vesisateiselle joulukuulle pakkanen on paukuttanut nurkissa jo ainakin toista viikkoa. Mustan joulun jälkeen saimme lopulta lumipeitteenkin, joten täällä on nyt ihan oikea vanhan ajan talvi!

Raikas talvisää

Mikäpä olisi näihin olosuhteisiin oivallisempaa evästä kuin hernerokka! Lihattoman tammikuun hengessä liedellä porisi eilispäivänä 2 kattilallista (!) kasvishernaria. Onneksi saimme muutaman kaverin pöydän ympärille keittoa tuhoamaan, muutoin mitoitus olisi voinut olla kohtuuton. Tosin hernekeitto toimii pakastettunakin, joten haaskuuseen ei perinneherkku olisi muutoinkaan mennyt.

Tässä ohje n. 3 litran annokseen (riittää varmaan 8-10:lle normaaliruokahaluiselle):

500 g kuivattuja herneitä
2 litraa vettä
3 porkkanaa
2 dl tummaa soijarouhetta (+ 4 dl vettä)
3-4 tl suolaa
2 tl meiramia
1 tl timjamia

höysteeksi:

sinappia
tuoretta sipulia

Tee näin:
Laita herneet veteen kattilaan ja liota yön yli. Aamun tullen siirrä kattila liedelle. Alkuvaiheessa pinnalle kertyy vaahtoa, kuori se pois. Anna kiehua hiljalleen n 1,5 tuntia. Kuori ja pilko porkkanat ja lisää ne keittoon. Jatka keittämistä n puolen tunnin ajan. Turvota soijarouhe vedessä, lisää siihen n 1 tl suolaa. Kun vesi on imeytynyt rouheeseen, laita se kattilaan, lisää mausteet ja keittele vielä n 15 min. Ajat ovat viitteellisiä, sitä parempaa tulee, mitä pidempään malttaa haudutella. Mausta loppuvaiheessa suolalla, timjamilla ja meiramilla.

Pöytään kannattaa lautasten lisäksi kattaa pieneksi silputtua sipulia ja sinappia, niin jokainen voi lisätä niitä mieltymyksiensä mukaan. Monessa hernekeittoreseptissä sipuli lisätään soppaan porkkanoiden kanssa samaan aikaan, mutta Otavan Opiston kokeilta kantautunut idea raa'asta sipulista ainakin meidän mielestämme suorastaan kruunaa rokkanautinnon.

Jälkkärinä pannaria, hilloa ja vaniljajäätelöä. Kyllä kelpasi :)

Lihattoman lautasen täytteet

Moni muukin on tuntunut tehneen taas lupauksia: sokerilakkoja, tupakkilakkoja, roskaruuan välttämistä, kuntokuuria ja muita uuden elämän aineksia. Kuntosalit pursuilevat ja jumppavaatteet viedään alelaareista. Oma kasvislupaukseni on ainakin tähän asti sujunut kivuttomasti, näin lienee myös anonyymillä blogin kommentoijalla, joka lupasi lisätä pekonin syöntiä tammikuussa.

Lihan välttäminen on ollut helppoa varmaan pitkälti siksi, että tähän astikin olen, jo vuosikymmenet, valinnut lautaselle mieluummin kasviksia ja kalaa kuin lihaa. Marketissa on usein kuitenkin mielikuvitus loppunut ja kotona on tullut käytettyä ruuanlaitossa etenkin broileria, nakkeja ja jauhelihaakin melko taajaan.

Täysin lihaton tammikuu on ollut tähän asti niin miellyttävä kokemus, että en haluaisi ainakaan kokonaan palata takaisin entiseen. Olo on ollut keveä, enkä ole kertaakaan vetänyt ähkyyn. Leivän päälle laitettavaa makkaraa on ollut jonkun kerran ikävä, mutta sekin ehkä hellittäisi ajan myötä. Grillimakkarasta en kyllä luovu! Mitä ideaa on lähteä luontoretkelle tai grillata, jos makkaranautinto ei noita tapahtumia kruunaa?!

Jonkin verran ideointia ja reseptien selaamista lihattomuus vaatii. Mies toi kirjastossa käydessään Tuija Ruuskan Kasviskeittiö-kirjan (2005) ja netistä löytyy tietenkin reseptiä vaikka kuinka. Tähän mennessä olen kokannut / syönyt ainakin seuraavia kasviseväitä (suurin osa ennestään tuttuja):

- Linssikeitto Maku-lehden reseptillä
- Kreikkalainen salaatti
- Ruispohjainen feta-pinaattipiirakka Vihreässä keittiössä -blogin ohjeella (ilman parsakaalia)
- Paistettu lohi, uunijuurekset ja tzatziki
- Työpaikan ruokalassa eineskasvispyöryköitä
- Submarinessa vuohenjuustopaninin
- Mäkkärillä kasviswrapin
- Subwayssa kasvispihvisubin (se oli positiivinen yllätys)

- Leivänpäällisinä raejuusto, savukala ja kasvikset ovat korvanneet makkaraa ihan hyvällä menestyksellä.

Tällä hetkellä kattilassa porisee porkkana-inkiväärikeitto. Nythän on jo 11. päivä, joten muutakin olen väkisin tänä vuonna syönyt, mutta just nyt ei muistu mieleen, että mitä. Kerron kun muistan!

On meillä stereot, televisio, monitoimikone ja raclette-grilli...

Olen enemmän antishoppaaja kuin shoppaaja eli en tykkää kierreillä kaupoissa ja hankkia nurkkiin tavaraa. Yritän olla myös ekohenkinen ja senkin puoleen vältän turhaa ostelua. Eilen tuli kuitenkin tehtyä hankintoja, joita ilmankin voisi tämän uudenkin vuoden elää ja pärjätä varsin hyvin. Totaalinen heräteostos oli Tori.fi:stä bongattu raclette-grilli. Laite oli aivan iskemätön ja varsin halpa, joten kävin noutamassa sen meille. Raclette-pannun äärellä on meillä istuttu aiemminkin, kiitos siitä ystävälle, joka on tainnut tuoda meillä välillä lainassa olleen laitteen ja koko ajatuksen peräti racletten kotiseudulta Sveitsistä asti. Hikoilemme lähitulevaisuudessa uuden grillin äärellä ja palaan silloin asiaan.

Yksi vempainhankinta ei riittänyt eiliselle, vaan kauppareissulla mukaan tarttui vielä monitoimikone! Sillä voi ainakin raastaa, viipaloida, hienontaa, sekoittaa ja soseuttaa. Voiko martta enää enempää toivoa?? Tätä hankintaa olin miettinyt vähän pidempään ja ajatus aktivoitui teoiksi oikeastaan lihattomaan tammikuuhun liittyen. Ainakin kasvispihvien teossa kone on paikallaan. Mieskin oli sitä mieltä, että kyllä tuvan täydeltä on löydyttävä elektroniikaa...Laite on Kenwood-merkkinen ja toivottavasti palvelee edullisuudestaan (69 e) huolimatta emäntäänsä pitkään.

Tänään testasin myllyä ekan kerran ja veivasin muodikkaan smoothien iltapalalle - ja jopas olikin hyvää ja maistuvaa ja aikaa koko komeuden valmistukseen kului kolmisen minuuttia, nauttimiseen ei sitäkään. Tässä ohje kaikessa yksinkertaisuudessaan (näihin voi kuulemma upottaa melkein mitä vaan):

Marjasmoothie

3 dl pakastemansikoita
3 dl pakastemustikoita
1 banaani
3-4 dl maustamatonta jugurttia
pikkuisen vaniljasokeria

Kaikki koneeseen, lyhyt surautus ja valmista on!

Karjalanpaistia lihattoman kauden alla

Hyvää Uutta Vuotta Vellinkeittäjän uskollisille seuraajille!

Aloitan vuoden 2016 lihallisissa merkeissä ja laitan talteen anopin ohjeen. Olemme viettäneet nyt kaksi jouluaattoa kotona ja pöytään on katettu sorttia jos toistakin, etten sanoisi yllin kyllin lajeja ja määriä. Äitini on kokannut ja tuonut tullessaan perinteiset laatikot (porkkana-, lanttu-, imelletty perunalaatikko), metsäsienisalaatin ja graavilohen ja me olemme kyhänneet rosollia, vihreää salaattia, jotain lihan pötikkää - tänä jouluna kalkkunarullaa, punajuurilaatikkoa, savulohta ja kaupan tiskistä joitakin muita kalaherkkuja, keitetyt perunat ja karjalanpaistin. Tänä jouluna tein myös joululeipää eli sekoitin veteen Kenkäveron leipomokaupasta hankitut valmiit leipätarpeet ja paistoin kypsäksi. Leipä ei ollut perinteistä imelää joululeipää, vaan sisälsi mm. puolukkaa ja auringonkukansiemeniä ja oli oikein maistuvaa. Voin suositella sitä kaltaisilleni martoille ja marteille, jotka eivät veny leipätaikinan vääntämiseen alusta alkaen. Jälkkäriksi söimme Hellapoliisilta lainattua glögikiisseliä. Kaikki maistui paremmin kuin hyvin.

Karjalanpaistia teemme tosi harvoin ja vaikka netistä löytyy reseptejä tähänkin tarkoitukseen vaikka kuinka, luotamme vain ohjeeseen, jota ei löydy muualta kuin langan päästä, Varkauden mummilta. Lähteemme sijaitsee lähempänä tuon perinneruuan alkuperää, onhan paisti tullut meille evakkojen mukana idän suunnalta. Sekä ohjeiden vastaanottamisesta että kokkauksesta vastasi mieheni.

Tarvitset:
1 kg karjalanpaistilihoja (Minimanin tiskissä on tämän kaupungin parhaat)
Oivariinia
2 sipulia
vettä
10-20 maustepippuria
2-3 tl suolaa

Tee näin:
Ota lihat huoneenlämpöön tunti ennen paistamista. Laita uuni lämpenemään n. 200 asteeseen. Ruskista lihat pieninä määrinä paistinpannulla Oivariinissa, melko ruskeiksi. Lihat pataan, vettä piälle sen verran että sitä on, mutta ei oo hulasveessä kellumassa (ei ihan kokonaan peitossa, mutta melkein). Sipulit perään melko isoina lohkoina, pippurit ja suolat myös pataan ja uuniin. Tarkkaile paistia puolen tunnin välein ja lisää vettä, jos meinaa kuivahtaa. Jos tykkäät meidän tapaamme paistaa lihat hyvin kypsäksi, kannattaa pitää uunissa ainakin pari tuntia.


Niin ja sitten se uudenvuodenlupaus... Vietän melko tipatonta (en väitä, että raitista) elämää läpi vuosien, joten tipaton tammikuu ei tuntuisi lupaukselta. Sen sijaan päätin tarttua Twitterissä eteen tulleeseen ruokahaasteeseen. Haasteen takana oli muistaakseni Vegaaniliitto ja tavoitteena vegaaninen tammikuu, mutta ajattelin sorvata haasteen helpommaksi ja realistisemmaksi toteuttaa ja pyrkiä lihattomaan tammikuuhun. Eläinkunnan tuotteita jää lautaselle siis yllin kyllin eli maito-, juusto-, muna- ja kalahyllyjä en kierrä tammikuussakaan.

Nyt kun tämä on julkista (onhan Vellinkeittäjällä ainakin pari lukijaa), on tähän pakko uskoa ja yksi päivä on jo eletty lihatonta elämää!  Kuka lähtee messiin??!!