Postia Vellinkeittäjälle
vellinkeittaja@gmail.com
sunnuntai 23. kesäkuuta 2013
Tzatzikia kesäpöytään
Alunperin kreikkalaisten keksimä raikas herkku, tzatziki, löysi näin toisena juhannuspäivänä vähän sattumoisin tiensä ruokapöytäämme. Mietin aamulla, mitä juhannusruokaostoksilla hankittua löytyy vielä jääkaapista ja muistin, että kurkkua tuli ostettua yllin kyllin ja että mukaan tarttui myös purkki turkkilaista jugurttia. Olen valmistanut tzatzikia joskus aiemminkin joten nuo jääkaapissa köllöttäneet raaka-aineet johdattivat minut kohti tuon kesäisen herkullisen lisäkkeen (tai alkupalan, kuten usein Kreikassa) kyhäämistä. Valion sivuilta löytyi ohje, jolla syntyikin, vaikka itsekehu taas haisee, täydellisyyttä hipova makunautinto. Valmistaminen on kaiken lisäksi tosi helppoa ja nopeaa.
Tzatziki (4:lle)
Puolikas kurkku (150 g)
0,5 tl suolaa
2 valkosipulin kynttä
2 dl turkkilaista jugurttia
1 tl sokeria
mustapippuria myllystä
(tuoretta minttua, meillä ei ollut)
1. Raasta kurkku. Laita se siivilään suolan kanssa ja valuta ylimääräiset nesteet pois.
2. Kuori ja hienonna valkosipuli (valkosipulipuristimessa)
3. Yhdistä kaikki aineet
Ateria koostui uusista perunoista, sillistä, tomaatti-vesimelonisalaatista ja tzatzikista. Iltapalaksi söin vielä vaaleaa leipää tzatzikihunnulla. Mukavan keveää kesäruokaa parin päivän grillausmässäysten päälle. Tzatziki sopii kyllä mainiosti kyytipojaksi grilliherkuillekin.
perjantai 21. kesäkuuta 2013
Koko luomakunta laittaa parastaan
"Taikojen yönä katsotaan tulevaisuuteen. Jos juhannussaunan ensimmäinen pesällinen syttyy yhdellä tikulla, on edessä onnekas vuosi. Käen kukunnat lasketaan: elo kestää vielä yhtä monen juhannusyön verran. Neidot keräävät tyynynsä alle yhdeksää sorttia kukkasia tai neliapilan, jotta näkevät unessa sulhasensa. Kedolta kerätään liinaan yökastetta, sillä sen sanotaan poistavan pisamat. Naimattomat nuorukaiset uivat keskiyöllä veden ympäröimälle kivelle nähdäkseen vedessä tulevan morsiamensa kuvajaisen..." (Sari Savikko (2006): Isoäidin puutarhavuosi. Neuvoja joka kuukaudelle.)
Poimin edellisjuhannuksen tapaan virtuaaliset juhannustaikakukat omaksi ja bloginystävien iloksi, tällä kertaa lähinnä omalta pihamaalta.
Harjaneilikka (Dianthus barbatus) |
Peurankello (Campanula glomerata) |
Palavarakkaus (Lychnis chalcedonica) |
Kurjenpolvi (Geranium, en tiedä lajiketta) |
Jalopioni (Peonia, en tiedä lajiketta) |
Suikeroalpi (Lysimachia nummularia) |
Lehtosinilatva (Polemonium caeruleum) |
Keijunmekko (Rhodochiton atrosanguineus) |
Jalopioni (Peonia, en tiedä lajiketta) |
Onnellista keskikesän juhlaa!
tiistai 11. kesäkuuta 2013
Kesäruokaa!
Kesä on ihanaa aikaa lukemattomista syistä - valo, vihreys, lämpö, kasvun ihmeet, jäättömät järvet, kukkivat kunnaat, tuoksut, liikkumisen helppous, olemisen keveys... ja kesän maut lautasella!
Liekö seuraava puolivahingossa jalostunut resepti oman keittiöni tämän kesän kestohitti. Ajatus lähti anoppilasta, jossa söimme jokin aika sitten tosi maukasta vesimeloni-mozzarellasalaattia. Lisänä oli ainakin sitruunamelissaa, muita ainesosia en valitettavasti muista.
Viime viikonloppuna yritin yhdistellä mökkivierailulla itse tuomistani ja veljen perheen hankkimista aineksista jotain vastaavaa. Tuolloin mozzarella sai kaverikseen hunajamelonia, tomaattia, rucolaa, uutta punasipulia ja tuoretta basilikaa. Sekin oli hyvää, mutta tänään aviomieheni kanssa loihdittu makuyhdistelmä suorastaan räjäytti makuhermot. Tässä teille kokeiltavaksi:
Halloumia kesäisellä salaattipedillä:
Paketillinen halloumia
Salaattipeti:
1 ruukku rucolaa
iso pala vesimelonia
3-4 tomaattia
2-3 uuden sadon punasipulia varsineen
tuoretta sitruunamelissaa
päälle muutama tilkka oliiviöljyä
Paista tai grillaa halloumi. Pilko ja yhdistele salaatin ainekset. Nautiskele makujen sinfoniasta!
Pari pihakuvaa palan painikkeeksi:
torstai 23. toukokuuta 2013
Hehkuvat hedelmäpuut ja muuta toukokuista ihanaa
Kuokkala-luumu Jyväskylän Kuokkalan kaupunginosassa |
Kuokkala lupailee hyvää luumusatoa |
Särkynyt sydän odottaa muuttoa takapihan puolelle |
Kuunliljat kasvavat silmissä |
Talvi oli hävittänyt ison osan tulppaaneista, mutta jotain on jäljelläkin |
Pepi-päärynä on lumoavan kaunis |
Sikkola-merkkisessä kirsikkapuussa on vain muutama kukka |
Vanha uskollinen omenapuu taas kukkii pian valtoimenaan |
Jokohan nuo uskaltaisi siirtää penkkiin? |
sunnuntai 12. toukokuuta 2013
Pikainen puutarhakatsaus
Puutarhaprinsessa on noussut pystyyn talvilevoltaan |
Skilla eli idänsinililja on ahkera leviämään |
Kevätvuohenjuuri melkein jo kukassa |
Raparperi kasvaa silmissä |
Pionit näyttävät tässä vaiheessa tältä. |
Taloyhtiön vuokraama vaihtolava täyttyi ja puutarhat siistiytyivät viikonvaihteen aikana |
perjantai 10. toukokuuta 2013
Tähteet tähteet
Aloitin virallisen toiminnallisen marttaurani osallistumalla Jyväskylän kaupunkimarttojen tähderuokakurssille helatorstain alla. Sitä ajatteli ennakkoon olevansa melko nuori martta, mutta niin vaan sekin päivä piti jo nähdä, että olin marttaseurueen jos en ihan kaikista vanhin, niin kärkikolmikossa ainakin iän suhteen. Ja juuri kun kuvittelin päässeeni neljänkympin kriisistä! Jos vähän laajentaa oman navan kiertämisestä, niin oikeasti on tosi hienoa, että parikolmekymppisistä kaupunkilaisista löytyy niin paljon marttahenkisyyttä, ja että martat ei tosiaankaan ole vanhojen mummojen kerho.
Sitten asiaan eli ruuantähteisiin. Valtakunnallisen Foodspill -tutkimuksen (MTT 2012) mukaan alun perin syömäkelpoista ruokaa lentää roskiksiin 20-30 kg suomalaista kohden vuodessa. Tuosta määrästä jopa 40 % on poisheitettäessä edelleen syömiskunnossa. Ruuan haaskaaminen on sekä ekologinen että taloudellinen kysymys. Esimerkiksi Suomessa vuosittain poisheitettävä puuro aiheuttaa niin paljon kasvihuonepäästöjä, että sama määrä syntyy, kun autolla ajetaan maapallon ympäri 75 kertaa. Minunkin täytyy häpeäkseni myöntää, että puuroa on viimeaikoina tärvääntynyt hävettävän paljon biojäteastiaan, enimmäkseen lautastähteinä.
Kaupunkimartat siis päätti tarttua tähteisiin ja valmistimme porukalla seitsemää eri sorttia ruokaa oletetuista yleisistä kotona syntyvistä ruuantähteistä. Päänsärkyä kuulemma usein aiheuttavat kuivuneet leivät ja keitetyt perunat / perunamuussi. Vellinkeittäjän taloudessa leipäjätettä syntyy hyvin vähän, koska leipä pakastetaan ja sitä otetaan sulamaan kulloinkin samantien syötävä määrä. Keitettyjä perunoita sen sijaan jää toisinaan yli sen hetkisen tarpeen. Ja makaroonia tai riisiä pyörii varsin usein kattilan pohjilla...
Kirjaan tähän lukijoiden iloksi pari mielestäni maukasta tähderuokakurssilla toteutettua ohjetta.
Italialainen tomaattikeitto
puolikas purjo
2 valkosipulin kynttä
1-3 miedohkoa chilipaprikaa
loraus ruokaöljyä
2 purkkia tomaattimurskaa (yht 800 g) tai (yli)kypsiä tomaatteja
3 dl kasvislientä
1 tl sokeria
3 reilua viipaletta kuivahtanutta vaaleaa leipää
1 rkl punaista pestoa
mustapippuria
hienonnettua basilikaa
lehtipersiljaa
suolaa
1. Halkaise purjo ja huuhtele huolella. Leikkaa ohuiksi suikaleiksi.
2. Kuori ja hienonna valkosipulin kynnet.
3. Poista chilistä kanta, siemenet ja valkoiset osat (jälkimmäiset voi myös jättää, jos haluaa tosi tulista makua). Leikkaa pieniksi kuutioiksi.
4. Kuullota purjo, valkosipuli ja chili oliiviöljyssä kattilassa.
5. Lisää tomaattimurska (tai kaltatut tomaatit), kasvisliemi ja sokeri kattilaan. Anna kiehahtaa.
6. Lisää kuutioitu leipä. Keitä n 15 minuuttia.
7. Mausta pestolla, pippurilla, suolalla ja yrteillä.
8. Soseuta sauvasekoittimella ja tarkista vielä maku.
Nopea broileriwokki
100 g siitake- tai herkkusieniä (tai suppiksia tms)
nippu kevätsipulia tai pala purjoa
2 rkl öljyä
1 kiinankaali
1 rkl soijakastiketta
1 rkl makeaa chilikastiketta
1 tl raastettua inkivääriä tai sitruunaruohotahnaa
100 g pavunituja tai porkkanaraastetta
n 5 dl kypsää riisiä
n 4 dl kypsää broileria
1. Silppua sienet, sipulit ja kaali ja paista ne öljyssä.
2. Lisää joukkoon mausteet ja pavunidut.
3. Lisää lopuksi riisi ja silputtu broileri. Kuumenna.
4. Tarjoa heti
Arvelen, että tästä tulisi hyvää kasvisversionakin eli ilman broileria.
Puuronystävän piiraat
Pohjataikina:
n. puoli litraa valmista kaurapuuroa + tilkka vettä / maitoa
neljännes hiivapalasta tai puoli pussia kuivahiivaa
2 dl hiivaleipä- tai vehnäjauhoja
Täyte:
n 3 dl riisipuuroa
1 muna
1. Sekoita valmiiseen kaurapuuroon vähän vettä tai maitoa, jotta puurosta tulee vellimäistä.
2. Sekoita joukkoon vesitilkkaan liotettu hiiva ja jauhot. Jos käytät kuivahiivaa, sekoita se jauhoihin.
3. Nostele taikinasta ruokalusikalla leivinpaperin päälle pellille 6-8 kokkaretta piiraiden pohjiksi. Levitä taikina niin, että piiraan keskelle jää syvennys.
4. Sekoita kylmään, löysähköön riisipuuroon muna. Levitä piiraspohjien päälle.
5. Paista 250-275 asteessa 15-20 min.
6. Voitele valmiit piiraat voi-vesiseoksella
7. Nauti saman tien!
Lisää aiheesta esim täällä:
http://www.martat.fi/ruoka/ekokokki/tahderuokia/
http://www.saasyoda.fi/
tiistai 23. huhtikuuta 2013
lauantai 13. huhtikuuta 2013
Taimi poikineen
Siemenet ovat itäneet yli odotusten. Koulin vajaa viikko sitten tsinniat ja silloisen laskutoimituksen mukaan niitä oli 157 kappaletta... Muutama on lähtenyt koulinnan jälkeen manan majoille, mutta edelleen olen noin puolentoistasadan tsinnian taimen onnellinen omistaja. Kaikki mahdolliset maitopurkin pohjat, raejuustorasiat, kirsikkatomaattitörpöt ja vessapaperirullien hylsyt on valjastettu kasvatusalustoiksi. Kävin ostamassa muutaman paketillisen maatuvia taimipotteja, mutta eiväthän ne riittäneet alkuunkaan.
Taimet ovat koulimisen jälkeen vahvistuneet ja suurin osa on tällä hetkellä oikein terhakassa kasvussa. Olen aiemmin koulinut taimet mustaan multaan, mutta nyt käytin kylvö- ja taimimultaa - liekö mullassa selitys hyvään menestykseen ainakin tässä vaiheessa. Näillä leveysasteilla on odoteltava vielä varmaan lähes pari kuukautta ennen kuin kukat pääsevät penkkiin, joten pitkä taival meillä on vielä edessä.
Toivottavasti heinäkuulla gardenissa näyttää tsinniasadon osalta vähintään tältä (kuva viime kesältä):
Tsinnioiden lisäksi kylvin leijonankitoja. Sain idean viimekesäisestä Avoimet puutarhat -tapahtumasta, jossa Raivionmutkan helmen omistaja oli monen muun ihanuuden lisäksi kasvattanut upean penkillisen noita ihania kesäkukkia. Tulevana kesänä Avoimet puutarhat -tapahtuma muuten järjestetään jälleen, 4.8.2013. Laita päivämäärä allakkaan tai ilmoita salonkikelpoinen puutarhasi mukaan kierrokseen, ilmoittautuminen on parhaillaan menossa. Vellinkeittäjä trimmaa omaa pihaansa vielä ainakin muutaman vuoden :D Täällä lisäinfoa tuosta ihanasta koko maan kattavasta puutarhatapahtumasta.
Leijonankidat ovat kaikkineen koulimatta, enkä ole heitä laskenutkaan, mutta lukumäärä on moninkertainen tsinnioihin verrattuna... Siemenet olivat tooosi pieniä ja kylvin ne siten, että sekoitin siementen joukkoon reilusti mannaryynejä, jotta siemenet edes vähän hajaantuisivat toisistaan. Nämäkin itivät yli odotusten ja taimimatto on melkoisen tiheä.
Toissa vuonna hankkimani Jamie Oliver -paprikan jälkeläisiä on myös kasvamassa. Muistelin kylväneeni viisi siementä, mutta kai niitä oli seitsemän, kun niin monta taimea putkahti mullasta esiin. Itävyys niidenkin kohdalla on ollut siis vähintään 100-prosenttinen. Mikkelissä kasvaa lisäksi useita kymmeniä Jamie junioreita.
Siemenet ovat itäneet yli odotusten. Koulin vajaa viikko sitten tsinniat ja silloisen laskutoimituksen mukaan niitä oli 157 kappaletta... Muutama on lähtenyt koulinnan jälkeen manan majoille, mutta edelleen olen noin puolentoistasadan tsinnian taimen onnellinen omistaja. Kaikki mahdolliset maitopurkin pohjat, raejuustorasiat, kirsikkatomaattitörpöt ja vessapaperirullien hylsyt on valjastettu kasvatusalustoiksi. Kävin ostamassa muutaman paketillisen maatuvia taimipotteja, mutta eiväthän ne riittäneet alkuunkaan.
Taimet ovat koulimisen jälkeen vahvistuneet ja suurin osa on tällä hetkellä oikein terhakassa kasvussa. Olen aiemmin koulinut taimet mustaan multaan, mutta nyt käytin kylvö- ja taimimultaa - liekö mullassa selitys hyvään menestykseen ainakin tässä vaiheessa. Näillä leveysasteilla on odoteltava vielä varmaan lähes pari kuukautta ennen kuin kukat pääsevät penkkiin, joten pitkä taival meillä on vielä edessä.
Toivottavasti heinäkuulla gardenissa näyttää tsinniasadon osalta vähintään tältä (kuva viime kesältä):
Tsinnioiden lisäksi kylvin leijonankitoja. Sain idean viimekesäisestä Avoimet puutarhat -tapahtumasta, jossa Raivionmutkan helmen omistaja oli monen muun ihanuuden lisäksi kasvattanut upean penkillisen noita ihania kesäkukkia. Tulevana kesänä Avoimet puutarhat -tapahtuma muuten järjestetään jälleen, 4.8.2013. Laita päivämäärä allakkaan tai ilmoita salonkikelpoinen puutarhasi mukaan kierrokseen, ilmoittautuminen on parhaillaan menossa. Vellinkeittäjä trimmaa omaa pihaansa vielä ainakin muutaman vuoden :D Täällä lisäinfoa tuosta ihanasta koko maan kattavasta puutarhatapahtumasta.
Leijonankidat ovat kaikkineen koulimatta, enkä ole heitä laskenutkaan, mutta lukumäärä on moninkertainen tsinnioihin verrattuna... Siemenet olivat tooosi pieniä ja kylvin ne siten, että sekoitin siementen joukkoon reilusti mannaryynejä, jotta siemenet edes vähän hajaantuisivat toisistaan. Nämäkin itivät yli odotusten ja taimimatto on melkoisen tiheä.
Toissa vuonna hankkimani Jamie Oliver -paprikan jälkeläisiä on myös kasvamassa. Muistelin kylväneeni viisi siementä, mutta kai niitä oli seitsemän, kun niin monta taimea putkahti mullasta esiin. Itävyys niidenkin kohdalla on ollut siis vähintään 100-prosenttinen. Mikkelissä kasvaa lisäksi useita kymmeniä Jamie junioreita.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)