Postia Vellinkeittäjälle

vellinkeittaja@gmail.com

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Suppissoppaa

Ystävätär oli käynyt laittelemassa mökkinsä talviteloille ja samalla raapaissut metsästä reippaan saaliin suppilovahveroita, joista ilokseni pääsin osalliseksi. Kiitos! Suppisten paras satokausihan on nyt meneillään ja tänä syksynä niitä kasvaa kuulopuheiden mukaan kuusikot tulvillaan. Tiesitkö muuten, että suppilovahveroissa on runsaasti D-vitamiinia - vajaasta desistä tuoreita sieniä saa päivän suositusannoksen D:tä!

Pari kesäkurpitsaa oli köllötellyt jääkaapissa pataan pääsyä odotellen, joten päätin jalostaa toisen niistä suppisten kanssa sopaksi. Keitto on kaiken muun hyvän lisäksi varsinaista low budget -ruokaa eli varsin edullista (olettaen, että sienet ovat löytyneet muualta kuin torilta). Tässä omasta päästä kyhätty resepti:

Suppilovahvero-kesäkurpitsakeitto (reilu annos, riittää ainakin 6:lle)

loraus oliiviöljyä
1 iso sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 isohko kesäkurpitsa
4 dl tuoreita suppilovahveroita
2 rkl  kasvisliemijauhetta tai 1 -kuutio
1 l vettä
200 g sulatejuustoa (Koskenlaskija olisi varmasti hyvää, käytin Yrtti-Violaa, kun sattui olemaan kaapissa)
mustapippuria
(suolaa)

Valmistus:

  1. Kuori ja pilko sipuli, valkosipulinkynnet ja kesäkurpitsa, puhdista ja pilko suppilovahverot.
  2. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota pilkottuja kasviksia öljyssä parin minuutin ajan.
  3. Lisää pienityt suppilovahverot ja sekoittele kattilassa muutaman minuutin ajan.
  4. Lisää vesi ja kasvisliemijauhe tai -kuutio ja keitä n. 10 minuuttia
  5. Lisää sulatejuusto pieninä paloina ja keitä, kunnes juusto on liuennut liemeen
  6. Soseuta sauvasekoittimella ja lisää mustapippuria ja/tai suolaa, jos keitto tuntuu sitä vaativan.
Bon Appetit!



torstai 4. lokakuuta 2012


Maakuntamatkailua ja kotipihan sadonkorjuuta


Syksy on niin kaunis! Matkailin tyttären kanssa alkuviikosta Etelä-Pohjanmaalla ja pääsin ihailemaan lakeuksien syysilmettä. Laajat peltomaisemat Alavuden, Kuortaneen ja Lapuan kohdilla olivat minusta lukuisissa keltaisen sävyissä silmiähivelevän kauniita ja hyvin hoidetut perinteiset pohjalaistalot yhtä hyvin hoidettuine pihoineen niin hienoja, että harmitti ajaa sata lasissa ohi. Takapenkkiläisen unet ja muu hyvinvointi pakottivat kuitenkin etenemään ilman ylimääräisiä maisemanihailupysähdyksiä. Mietin siinä ajellessani, että hyvin monenlaiset Suomi-maisemat puhuttelevat minua syvästi, keski- ja itä-suomalaisista järvimaisemista Ahvenanmaan saaristoon ja Kolin vaaroista Pohjanmaan peltolakeuksiin, vain joitain mainitakseni.

Kotipihan syyskin on värityksessään kaunis ja sato viittä vaille kokoon korjattu. Jamie Oliver teki lopulta viisi oranssia paprikaa (ovat vielä korjaamatta), omena oli niin satoisa, että siitä riitti jaettavaksi ystäville ja kylänmiehillekin ja Kuokkala-luumukin teki hedelmää ainakin pari kiloa. Sokerihernesato jäi heikoksi ja söimme kaikki herneet palkoineen päivineen suoraan hernepenkistä, mutta kesäkurpitsan pötkylöitä on jääkaapissa vielä odottamassa jalostamista ja onneton (lue: huonolla hoidolla ollut) amppelitomaattikin antoi apetta usealle aterialle. Naapuri kutsuu amppelitomaattia tuttavallisesti tomppeliksi, niin minäkin täst'edes :)

Parasta ja eksoottisinta on ollut päärynäsato. Pepi-päärynä istutettiin keväällä 2011 ja tänä kesänä se teki jo kelpo sadon. Hedelmien aromi ei ole niin kovin voimakas, mutta ah, niin aromikas ja makea. Puu on heitellyt päärynöitä juurelleen sitä mukaa kun ovat kypsyneet ja minä olen joka päivä saanut niitä poimia ja nautiskella kesäisestä mausta. Hedelmiä on turha yrittää ainakaan sellaisenaan säilytelläkään, sillä ne mustuvat pöydällä parissa päivässä syömäkelvottomiksi. Hiipii mieleen ajatus, miten on mahdollista, että toiselta puolen maailmaa laivatut päärynät säilyvät melkein isältä pojalle... (pieni liioittelu sallittakoon)