Tuli hyvä kakku

Nuorempi Vellinkeittäjä täytti ensimmäisen vitosensa ja saavutusta juhlittiin useiden päivien ajan. Kaverisynttärit mentiin pirtelöbaarilla ja kaupan naposteltavilla ja sukulaisten kemutkin aika vähällä leipomisella, mutta kahdenlaista kakkua kuitenkin kannettiin pöytään.

Tyttären parin ensimmäisen elinvuoden ajan vahvana ajatuksena oli, että mihinkään trendi- tai brändihumpuukkiin ei sorruta, vaan kaikki tavarat ja vaatteet, syömisistä ja juomisista puhumattakaan, hankitaan muulla perustella kuin sillä että siitä löytyy jonkun ylikaupallistetun hahmon kuva. Ajatusta oli helppo toteuttaa niin kauan kuin lapsi ei osannut puhua, eikä juuri saanut vaikutteita ulkomaailmasta... Tästä päästäänkin viralliseen synttärikakkuun, joka syntyi sankarin, kummitätinsä ja Vellinkeittäjän yhteistyönä:

Vellinkeittäjä jr:n hyllyiltä löytyy myös (ainakin) nämä Frozenin kuvilla varustetut tavarat: shampoo, koruja, peli (sis 6 erilaista),  palapeli, laastareita, lehtiä, väritettävä laukku (2 kpl) huulirasvoja (6 kpl), mekko, kengät, pipo, uikkarit, pikkarit (3 kpl),  leggarit (2 kpl). Frozen-kumppareista ei löytynyt kokoa, joten oli ostettava Nokialaiset.

Ajatuksen toisesta juhlapäivän kakusta sain Mikkelistä, jossa vierailimme viime viikolla. Söin siellä ystävän  pöydässsä ekan kerran myös nyhtökauraa, jota en ole onnistunut omaan jääkaappiin vielä saamaan (aina vääränä päivänä kaupassa ja nyhtökaurat paremmissa suissa). Oli maineensa veroista ja Mikkelin anti muutenkin yhtä korkealaatuista kuin aina  ennenkin. Menkää ihmeessä Mikkelin torille!

Mutta siihen kakkuun. Ystävä oli bongannut reseptin Sikke Sumarin blogista ja kyllä vei paistos kielen mennessään. Meillä raparperisato on heikonlainen, joten kakku muuttui lennossa mansikkapainotteiseksi (hain Jyväskylän torilta laatikollisen Honey-mansikkaa, oli suorastaan sairaan makeaa pitkän aurinkoisen putken päätteeksi. Kyllä J-kylän torillakin kannattaa vierailla!)

Tässä Siken resepti kevyesti tuunattuna:

Kesäinen mansikka-raparperikakku

Pohja:

3 munaa
2,25 dl hienoa sokeria
75 g sulatettua voita
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1,5 dl maitoa

1. Laita uuni lämpeämään 220 asteeseen
2. Leivitä pyöreä vuoka (käytin irtopohjavuokaa)
3. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää sulatettu voi ja maito
4. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhojen joukkoon ja kääntele taikinaan.
5. Paista uunin keskitasolla n 10-15 min eli kunnes kakun pinta on hiukan ruskistunut ja kestää kevyen painalluksen.

Täyte:

1 l raparperin paloja tai raparperia ja mansikkaa sadon mukaan
0,5 dl vettä
2 rkl hunajaa

6. Kiehauta vesi ja hauduta täytteitä hetki. Älä keitä mössöksi.

Tosca:

225 g voita

2,25 dl sokeria

225 g mantelilastuja

4 rkl kermaa

4 rkl vehnäjauhoja

7. Kuumenna kaikki ainekset kattilassa sekoitellen. Sitten kun voi ja sokeri ovat sulaneet ja massa on paksua, tosca on valmista.

8. Levitä täyte kakkupohjan päälle ja tosca täytteen päälle. Paista vielä uunin yläosassa n 15 minuuttia, kunnes tosca on kauniin kullanruskea.

Kakku häämöttää yllä olevassa kuvassa Frozen-kakun taustalla.

Nautitaan kesästä!

Vapun klassikot

Innostuin vuosikausien tauon jälkeen värkkäämään perinteiset vappuherkut, siman ja munkit. Molemmista tuli niin häikäisevät palautteet, että ajattelin arkistoida reseptit tulevien bileitten varalle ja kenties Vellinkeittäjän ystävienkin kokeiltaviksi. Etukäteen ajateltuna molemmat tuntuivat työläämmiltä toteuttaa kuin mitä todellisuus lopulta osoitti. Siman kanssa pitää vaan muistaa olla hyvissä ajoin liikkeellä, sillä tekeytyminen vaatii n 5 päivää. Yle tarjosi Vapun alla  helpon ja loisteliaan reseptin, jonka kerron seuraavassa.

Valmistamiseen tarvitset puhtaan muovimpärin, pulloja, korkkeja ja suppilon. Itse käytin muovisia pakastuspulloja ja pesin kaikki astiat astianpesukoneessa ennen pullottamista.

Perinteinen sima ravintolakoulu Perhon tapaan

4 l vettä
500 g fariinisokeria
2 luomusitruunan mehu ja kuori
noin herneen kokoinen hippunen tuorehiivaa
1/2 tl suolaa

Tee näin

1. Pese sitruunat hyväksi. Raasta kuoret ja purista mehut.
2. Laita ämpäriin fariinisokeri, suola sekä sitruunamehu ja -kuoret.
3. Keitä puolet vedestä ja lisää ämpäriin. Sekoita niin kauan, että sokeri on sulanut
4. Lisää loppu vesi kylmänä ja anna siman haaleta kädenlämpöiseksi.
5. Sekoita hiiva pieneen määrään vettä, lisää ämpäriin ja sekoita.
6. Anna siman käydä huoneenlämmössä, liinan alla n 24 h.
7. Lisää pullojen pohjalle rusinoita.
8. Siivilöi sima ja kaada suppilon avulla puhtaaksi pestyihin pulloihin. Sulje korkit, mutta älä liian tiukasti.
9. Siirrä pullot jääkaappiin ja anna tekeytyä n 5 vuorokautta.

Munkkireseptiä lainasin sellaisenaan Valion nettisivuilta. Paistamisvaihe jännitti etukäteen, mutta hyvin siitä selvisin. Kattilankansi kannattaa kyllä pitää munkinpaistokattilan lähettyvillä, kaiken varalta. Ainakin yksi iso tulipalo sai tänäkin vappuna alkunsa munkinpaistosta, joten turhan varovainen ei voi olla.

Vappumunkit (n. 40 kpl)

50 g hiivaa
5 dl maitoa
2 munaa
2 dl sokeria
2 tl suolaa
1 rkl kaardemummaa
n. 16 dl vehnäjauhoja
1,5 dl juoksevaa tai 150 g juoksematonta Oivariinia

Paistamiseen 1 l rypsiöljyä
Päälle hienoa sokeria

Tee näin:

1. Sekoita hiiva kädenlämpöisen maidon joukkoon. Lisää munat, sokeri, mausteet ja osa jauhoista. Sekoita taikina tasaiseksi. Alusta loput jauhot taikinaan ja lisää lopuksi oivariini
2. Anna taikinan kohota liinan alla kaksinkertaiseksi
3. Leivo taikinasta pikkupullia ja anna kohota vielä hyvin
4. Kuumenna öljy teräskattilassa. Öljy on sopivan kuumaa eli 170-180-asteista, kun pala taikinaa ruskistuu 1-2 minuutissa. Varo ylikuumenemista.
5. Tee pullan sisälle sormilla reikä ja venytä reikämunkiksi. Paista 4-5 munkkia kerrallaan. Käännä n minuutin jälkeen ja nosta kypsät munkit reikäkauhalla talouspaperin päälle.
6. Pyöräytä valmiit munkit hienossa sokerissa.

Öljyn voi käyttää parikolme kertaa uudelleen. Älä hävitä öljyä viemäriin vaan laita tyhjään pulloon ja toimita sekajäteastiaan.

Sitten vaan nautiskelemaan kevään merkeistä ja herkuista! Sääkin suosi meitä tänä vappuna eli mittari kipusi lähelle kahtakymppiä ja aurinko lämmitti iloisesti.

Yrttitarhaa

Vietin tässä huhtikuulla yhden lauantain marttakavereitten kanssa läheisessä  puutarhamyymälässä sivistämässä itseäni puutarhatietoudella. Alun martta-arpajaisten säätöjen jälkeen (olin tällä kertaa joukon nuorimmasta päästä...) opimme yhtä ja toista lehtokotiloiden torjunnasta ja  hävittämisestä ja kevään uutuuskasveista. Tiedoksenne, että nyt kuuluu kasvattaa ainakin härkäpapua ja viinirypäleitä. Koska Vellinkeittäjä perheineen saattaa vaihtaa lähiaikoina vellinkeittopaikkaa, en jaksanut innostua istutuksista, enkä oikeastaan kotiloiden hävittämisestäkään. Sen sijaan kolmas teema, yrttiviljely, nostatti intoa, siispä siitä päivän tietoisku:

• Yrttikasvatukseen kannattaa valita mahdollisimman valoisa kasvupaikka. Aurinkoinen ikkunalauta on oikein oivallinen kasvualusta. Sitruunamelissa ja ruohosipuli viihtyvät kuitenkin puolivarjossa.
• Yrttejä voi lisätä pistokkaasta.
• Jos kasvatat siemenestä: Ruukun pohjalle lekasoraa salaojaksi. Kätevä vinkki on laittaa sora sukkahousun sisään! Kylvä kosteaan multaan (kesäkukkamulta käy hyvin), tähän peukalosääntö: mitä pienempi siemen, sitä vähemmän multaa päälle. Peitä muovilla, jossa on ilmareikiä.
• Liikaa kosteutta kannattaa välttää etenkin kasvatusvaiheessa. Multa saa kuivahtaa välillä. Jos käytät altakasteluruukkua, myös sen kannattaa antaa mennä kastelujen välissä ihan kuiviin.
• Yrttejä voi kasvattaa myös avomaalla. Suorakylvöön soveltuvat esimerkiksi kirveli, korianteri, persilja, tilli, timjami ja vihanneskrassi.

Yrteillä saa makua monenlaisiin ruokiin ja leivän päällä, esim juuston ja tomaatin höysteenä basilika, timjami tai oregano nostavat makunautinnon taivaisiin. Syön aika paljon kalaa ja sen kaverina korianteri on noussut suosiooni.

Yrtit kasvavat sitä ahkerammin, mitä enemmän niitä leikkelee. Yrttisakset kuuluvat jokaisen itseään kunnioittavan yrttiviljelijän varusteisiin, sillä niillä saa näppärästi ja nopeasti sopivan kokoista silppua kuivattavaksi tai suoraan keitoksiin heitettäväksi (yrttisakset ovat Vellinkeittäjänkin ostoslistalla).

Yrtinviljelijäystävältä kuulin sellaisen vinkin, että jos yrtit kasvavat yli akuutin tarpeen, voi niitä silputa ja pakastaa esim. jääpalarasioissa, tilkassa vettä tai öljyä ja mukaan voi pyöräyttää vaikka mustapippuriakin.

Oregano, timjami, minttu, korianteri

Makoisat pihvit broilerinjauhelihasta

 4 annosta

400 g

broilerinjauhelihaa

1 

kananmuna

1,5 rkl

hienonnettuja kapriksia

1 

sitruunan kuori

2 tl

sitruunamehua

0,5 dl

parmesaaniraastetta

2 rkl

hienonnettua ruohosipulia

suolaa

rouhittua mustapippuria

Paistamiseen

öljyä

Ruohosipulikastike

1 prk

kermaviiliä (200 g)

2 tl

sinappia

sokeria

suolaa

rouhittua mustapippuria

3 rkl

hienonnettua ruohosipulia

Ohjeet

Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja anna maustua viileässä pihvien teon ajan. Sekoita broileripihvien ainekset. Muotoile massasta kostutetuin käsin pihvejä. Paista pihvit pannulla öljyssä molemmin puolin kypsiksi. Tarjoile ruohosipulikastikkeen kanssa.

Mustikkainen kakkunen

Bongasin maistuvanoloisen ohjeen Keskisuomalaisen verkkosivulta. Kokeiluun viikonloppuna! Jos vaan maltan, kun alla on uudenkarheat nanot... 

Mustikkainen kakku

Pohja:

100 g voita

1 dl sokeria

1 kananmuna

2 dl vehnäjauhoja

1,5 dl grahamjauhoja

1 tl leivinjauhetta

Täyte:

200 g mustikoita (pakkasesta)

2 dl kermaa

100 g valkosuklaata

360 g appelsiinituorejuustoa

3 kananmunaa

1,5 dl sokeria

2 rkl maissitärkkelystä

Tee näin:

1. Laita leivinpaperi irtopohjavuoan (halkaisija noin 24 cm) pohjalle. Voitele reunat.

2. Vaahdota voi ja sokeri. Lisää joukkoon muna hyvin vatkaten. Yhdistä kuivat aineet ja lisää taikinaan.

3. Painele taikina vuoan pohjalle ja 3–4 cm korkeuteen reunoille. Siirrä vuoka kylmään täytteen teon ajaksi.

4. Soseuta melkein sulaneet mustikat sauvasekoittimella. Kuumenna 1 dl kermaa kattilassa höyryäväksi.

5. Ota kattila liedeltä ja lisää paloiteltu valkosuklaa. Anna sulaa pari minuuttia ja sekoita tasaiseksi. Sekoita tuorejuusto, munat, 1 dl kermaa, sokeri, tärkkelys ja suklaa-kermaseos tasaiseksi täytteeksi. Kaada täyte pohjan päälle. Nostele mustikkasoseesta lusikalla nokareita täytteen päälle. Voit marmoroida pintaa hieman cocktailtikun avulla.

6. Paista kakkua 175 asteisen uunin alatasolla 50–60 minuuttia. Anna kakun jäähtyä vuoassa huoneenlämpöiseksi. Irrota reunat vuoasta varovasti veitsellä, mutta jätä kakku vuokaan. Siirrä kakku jääkaappiin jäähtymään kylmäksi, mieluiten seuraavaan päivään.

Vellinkeittäjä toivottaa aurinkoista viikonvaihdetta!

Papu- ja linssihuttua

Opettelin viime viikolla ruuanlaittoa marttojen papu- ja linssikurssilla. Kokkasimme porukalla inkiväärillä maustettua linssisalaattia, peruna-kikherne-tofusalaattia, appelsiini-linssikeittoa, paahdettua kikherne-juureskuskusia, mausteista papu-kookospataa, peruna-papupihvejä, simppeleitä härkäpapupihvejä sekä marjaherkkua (tofusta ja pakastemarjoista). Ruuat olivat mielestäni ihan hyviä, mutta eivät tajuntaa räjäyttäviä kuitenkaan. Huomasimme, että papuruokien maustaminen ei ole ihan simppeliä, koska pavut sinällään eivät ole kovin maukkaita, mutta sitäkin isomassaisempia eli tarvitsevat runsaasti makua ympärilleen.

Lomaviikon kunniaksi tein, marttaillasta innoittuneena,  kotona kerrankin sekä alkukeiton (appelsiini-linssikeitto) että pääruuan (paahdettu kikherne-kuskus). Jälkkäriksi vedimme mämmiä vaniljakastikkeella eli kolmen ruokalajin ateriahan siitä syntyi. Yleensä venyn näin mittaviin suorituksiin vain juhlapyhinä, jos silloinkaan.

Sekä keitto että kikhernepaistos olivat ihan helppoja valmistaa, mutta vaatihan tuo ruokakaupassa vähän poikkeavia reittejä ja hellan äärellä reseptien jatkuvaa tavaamista. Yleensä tulee veivattua tuttuja ja turvallisia eväitä, joihin aineet löytyvät kaapista lähes automaattisesti, eikä ohjeiden lukemiseenkaan tarvitse kauheasti aikaa kuluttaa.

Appelsiini-linssikeitto

1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rk öljyä
2 tl tulista currytahnaa
(1tl kurkumaa - unohdin ostaa)
3 dl punaisia linssejä (kypsiä, esim gogreen-merkkisiä pahvitetrassa)
8 dl vettä
4 dl appelsiini-mangotäysmehua
2 tl suolaa
1 tl rouhittua mustapippuria
Lisäksi: 
3 appelsiinia
reilusti tuoretta korianteria hienonnettuna

Tee näin:
1. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipulit.
2. Sekoita joukkoon currytahna (ja kurkuma).
3. Huuhdo ja valuta linssit siivilässä.
4. Lisää kattilaan linssit, vesi ja mehu sekä suola ja pippuri.
5. Hauduta keittoa noin 15-20 minuuttia.
6. Soseuta sauvasekottimella.
7. Kuori appelsiinit kalvottomiksi (tarvitset tosi terävän veitsen) ja kuutioi ne reiluiksi palasiksi.
8. Sekoita appelsiinit ja korianteri erillisessä kulhossa
9. Appelsiini-korianteriseos lisätään lautaselle keiton päälle

Keitto itsessään ei minusta ollut kauhean maistuvaista, mutta appelsiinit ja korianteri toivat siihen luonnetta ja maut esille. Teen toistekin! Naan-leipä kävisi tälle kaveriksi, mutta se jäi nyt paistelematta.


Paahdettu kikherne-juureskuskus

4 porkkanaa
(2 palsternakkaa - en laittanut, koska kaupassa oli vain ulkolaista)
2 punasipulia
2 tavallista sipulia
2 kokonaista valkosipulia
400 g kikherneitä (saa kypsinä purkista, minä käytin kuivattuja)
1 dl kuskusia
2 dl vettä
oliiviöljyä
1 tl suolaa
1 tl rouhittua mustapippuria
2 rkl juoksevaa hunajaa
Lisäksi:
Turkkilaista jugurttia
Fetaa

1. Liota kuivattuja kikherneitä yön yli kattilassa. Nosta kattila hellalle ja anna kiehua tunnin verran.
2. Kuori ja viipaloi porkkanat (ja palsternakat) pitkittäin ohuehkoiksi suikaleiksi.
3. Kuori ja lohko sipulit reiluiksi palasiksi.
4. Halkaise kokonaiset valkosipulit poikittain kahtia
5. Laita muut kasvikset paitsi valkosipulit voideltuun uunivuokaan.
6. Lisää kikehneet, kuskus, vesi, suola, mustapippuri ja hunaja.
7. Lisää puolikkaat valkosipulit päällimmäiseksi. Voitele ne reilusti öljyllä.
8. Kypsennä paistosta 200 asteessa,  noin 30 min (pidin reilusti kauemmin), kunnes neste on imeytynyt ja kasvikset saaneet paahteisen värin.
9. Tarjoile turkkilaisen jugurtin ja fetan kanssa.

Tästäkin tuli hyvää. Nuo kypsiksi paahtuneet valkosipulit ovat älyttömän maukkaita! Miehen mielestä tämä vaatisi jotain raikasta kaverikseen, esim vesimelonisalaattia sitruunakastikkeella. Täydennämme ensi kerralla täten!

Hiihtolupaus on pitänyt. Tänään sain kaverin mukaan!

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä

Hiihtolomaviikko - jee! Tein hiihtolupauksen eli hiihtoloman jokaisena päivänä harrastan viikon nimikkolajia. Muutaman hiihtolenkin olen näillä lumilla jo tehnytkin ja jotenkin tuo ikuisuuden vanha (Tero Viljasen artikkelin mukaan Skandinaviasssa on kalliopiirroksia, joilla hiihtämistä on dokumentoitu ajalta 4000 eKr) laji puhuttelee mieltäni ja kehoani. Olen monessa asiassa melko vanhanaikainen, ehkä mieltymys liittyy siihen. En myöskään koskaan saanut traumoja lapsuuden hiihtokisoista, vaikken niissä tainnut kaksisesti pärjätäkään. Olen siis aina tykännyt hiihtää, perinteisellä tyylillä. Viime päivinä olen pohtinut, tekisinkö loikan ja yrittäisin opetella vapaan tyylin. Pitää tutkia Youtubea, sieltähän löytyy nykyisin ohjeet lajiin kuin lajiin -mies on opetellut mm moninaisia kitaransoittotekniikoita sivuston videoiden avulla.

Hiihto on terveellinen harrastus, mutta kuinka terveellinen? Päätin ottaa selvää ja kertoa Vellinkeittäjän kavereillekin.

1. Monipuolisuus
Maaston vaihtelevuus ja moninaiset keliolosuhteet tekevät lajista monella tapaa muuntautuvan. Ylämäessä hikoiluttaa ja hengästyttää, alamäessä pääsee palautumaan (jos ei pelkää koko ajan kaatumista ja uskaltaa päästellä rennosti). Pienellä pakkasella ladut ovat yleensä liukkaimmillaan, nollankelissä voi käydä meno nihkeäksi, jos lumi tarttuu urakalla suksen pohjaan kiinni. Liian kovalla pakkasella keuhkot joutuvat koville. Onneksi vauhtia voi säädellä kelin, maaston, kunnon ja fiiliksen mukaisesti. Kunnonkohottamisessa pätee vanha PPP-sääntö eli "pitää pystyä puhumaan".

2. Tärkeät  hommissa
Jalat, hartiat, käsivarret, selkärankaa tukevat ja liikuttavat lihakset, sydän-, verenkierto- ja hengityselimet tekevät kaikki sulassa sovussa ja tehokkaasti hommia ladulla. Keho vahvistuu ja kroppa kiittää!

3. Kalorit pala(a)vat
Tunnin hiihtolenkillä 70-kiloinen henkilö polttaa n 700 kaloria. Uinti kuluttaa energiaa yhtä tehokkaasti, mutta esim kuntosaliharjoittelu ja reipas kävely huomattavasti vähemmän. Hiihtolenkin päälle kyllä ruokakin maistuu!

4. Luonnossa liikkumisen hyödyt
Mieli virkistyy ja rentoutuu, unen laatu paranee ja jopa masennusoireiden on todettu hellittävän kun liikutaan raittiissa ilmassa, luonnon helmassa.  Jo 20 minuutin oleskelu luonnossa alentaa verenpainetta ja vähentää stressihormonien määrää! Olen huomannut hiihdon terapeuttisen ja rauhoittavan vaikutuksen - pienet ja isommatkin angstit jyräytyvät hiihtohurmoksen alle.

Ainoa huono puoli, minkä hiihtämiseen voi liittää, on riippuvuus tai voi sitä hiihtohulluudeksikin sanoa. Ystävä totesi viime talvena tyhjentäväsi (olimme jälleen kerran iltamyöhällä luultavasti pururadan viimeiset menijät)  että "voisin hiihtää vaikka aamuun asti"...



Suksimisiin!


Lähteet:
http://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/liikunta/talviliikunta_hoitaa_terveytta
http://kuntoonluonnossa.fi/tarinamme/tutkittua-tietoa/
www.terve.fi/liikkumisen-monet-muodot/maastohiihto-monipuolinen-teholaji
www.tohtori.fi
Viljanen, T 2011. Hevoskuuri hiihdon historiaan tutustumassa. http://www.kestavyysurheilu.fi/hiihto/240-hevoskuuri-hiihdon-historiaan-tutustumassa

Siivouskiksejä

Joulun alla sain tiedon ihmeellisen siivoustuotteen olemassaolosta (tänään toisestakin, siitä vähän alempana). Ystäväni koti on aina kiiltävän puhdas ja lopulta syykin siihen paljastui. Ahkerien käsiparien lisäksi puhtauden takana on taikasieni! Myös ihmesieneksi tätä marketin hyllystä löytävää siivouspäivien pelastaa voi kutsua.

Voi sitä onnen tunnetta, kun jouluviikon alkajaiseksi puunasin keittiömme puhtoiseksi. Sieni vain kasteltiin vedellä, liika vesi puristettiin pois ja hinkkaamaan - edes Fairya ei tarvittu tehoja lisäämään. Taikasieni puhdisti valkoisista kaakelinsaumoista lähtien kaiken puhtaaksi. Hanat, liesikupu, tahmaiset kaapinovet, kaikenkarvaiset pinttymät olivat tiessään taikasienen tehtyä työnsä. Ei ollut tosin sienestäkään sen jälkeen paljon muuta kuin ihanat muistot jäljellä... Ja mietteet siitä, mitähän pesuveden mukana oikeastaan menikään viemäriin ja luonnonkiertoon.

Pakkauksessa mainostetaan, että "Taikasieni Eco Power puhdistaa ympäristöystävällisesti ilman kemikaaleja ja pesuaineita" ja että teho perustuu patentoituun rakenteeseen. Ympäristöystävällisyyttä korostaa vielä tieto siitä, että yli 50 % käytetystä materiaalista on kierrätettyä ja että sienen voi käytön jälkeen pestä pesukoneessa.

Googlettamalla selvisi, että Kuningaskuluttaja-ohjelma on testauttanut ihmesieniä pesunkestävillä martoilla vuonna 2010 (http://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/10/13/ihmesienet-puhdistavat-mutta-eivat-kesta-kayttoa). Martatkin ovat epäilleet, onko sieni liian hyvä ollakseen totta eli onko siinä kuitenkin jotain hankaavaa kemikaalia, samoin kertakäyttöisyys ärsyttää ekohenkisiä marttoja.

Oli miten oli, ihmesieni on lentänyt ostoskärryyn toisen ja kolmannenkin kerran ja puhdasta on tullut. Ehkä sen käyttö kannattaa kuitenkin säästää niihin kohteisiin, joihin tavan konstit eivät tepsi.

Siivousaihetta käsiteltiin tänään työpaikan ruokalassakin. Työkaveri kertoi hankkineensa kotiinsa taikasientäkin ihmeellisemmän kapistuksen eli robotti-imurin! Hän puhui siitä aivan kuin perheeseen olisi tullut lemmikki tai lapsi (mietimmekin hänelle siinä nimeä). Imuri kuulema töhöttää itsekseen menemään pitkin lattioita, sujahtaa huonekalujen alle ja mikä hauskinta: kun lataus uhkaa loppua, se ajelee itse latauspisteen luo ja ottaa lisää virtaa! Robotti-imuri oli myös lähettänyt sähköpostia työkaverille... "Vähän pelottavaa", oli omistajan kommentti ja "onkohan siellä jääkaappi tyhjä, kun mennään illalla kotiin..."

Hikoilua laduilla ja raclettegrillin äärellä

Hyiset säät väistyivät ja olemme nyt saaneet nauttia hienoista ulkoilukeleistä. Hiihto on minulle yksi elämän suurista nautinnoista, joten olipa mahtavaa saada hiihtokausi korkattua viikonloppuna. Lumipeite on näillä leveyksillä edelleen niin ohut, että metsiin ei ole juurikaan saatu latuja perustettua, mutta onneksi järvet saivat parin viikon kovasta pakkasjaksosta kantavan jääpeitteen ja kaupunki on vetänyt hiihtobaanoja ainakin Päijänteen, Jyväsjärven, Palokka-, Alva- ja Tuomiojärvien jäille. Testasin kaksi ensinnä mainittua jäälatua ja kyllä kelpasi sujutella!

Hyvä on hiihtäjän hiihdellä

Hiihtelyn jälkeen kuumeni raclette-pannu. Racletten ja -grillin saapumista meille on kuvattu Vellinkeittäjän aiemmassa kirjoitelmassa. Uusi pöytägrilli kuumeni nyt ensimmäisen kerran ja osoittautuikin ärhäkäksi peliksi.

Racletten kotimaa on Sveitsi ja ruokalajin ovat tuotekehittäneet muinaiset lehmäpaimenet, joilla oli juustoa eväänä paimenmatkoillaan. Iltaisin he sulattelivat juustoa leirinuotiolla ja kaapivat sitä sitten leivän päälle. Raclette-sana juontaakin ranskankielisestä sanasta racler, joka tarkoittaa raapimista tai kaapimista (www.wikipedia.org).

Raclette-ruokailun idea on siis juuston (tosi rasvaisen) sulattaminen ja sen kaapiminen keitetyn perunan päälle. Jokaisella ruokailijalla on oman pienoinen pannu, jossa juustopaloja sulatellaan. Ruokakaupoista löytyy erityistä raclette-juustoa, mutta monet muutkin täysrasvaiset juustot sopivat tähän tarkoitukseen hyvin. Raclettegrillin yläosassa voi myös kypsennellä yhtä ja toista. Meillä oli perunan ja juuston kavereina oliiveja, pieniä maustekurkkuja, sipulia, paprikaa, kirsikkatomaatteja, herkkusieniä ja parmankinkkua. Mustapippurimylly kannattaa myös nostaa pöytään.

Raclette-grilli neitsytmatkallaan

Raclette-ruoka on hyvää, varsin täyttävää ja grillin äärellä istuminen on kivaa ajankulua. Grilli lämmittää koko ruokailutilan, joten mahdollisille ruokavieraille kannattaa antaa pukukoodiksi "kevyt vaatetus" myös talvisaikaan. Raclette-tarjoilun pystyttäminen on ruuan eksoottisuudesta huolimatta varsin yksinkertaista, koska valmistelu ei vaadi muuta kuin kuoriperunoiden keittämisen kattilassa sekä muiden tykötarpeiden pilkkomista ja esille laittamista. Jokainen kypsentää sitten pöydän äärellä omat syömisensä. Kokematonkaan kokki ei voi epäonnistua tämän ruuan kanssa!

Juomaksi suositellaan valkoviiniä ja perimätiedon mukaan snapsit ehkäisevät juuston jumahtamista elimistöön. Juustoa varataan 200-250 g / ruokailija, joten ruuansulatus ei välttämättä pysy vauhdissa mukana. Joskus on tullut vietettyä suorastaan uneton yö iloisen raclette-illan päälle, edellä mainitusta syystä. Tällä kertaa olin viisaampi eli  ymmärsin lopettaa ajoissa... Ruokailu oli kaikkineen onnistunut kokemus ja grilli pääsee taas sopivan tilaisuuden tullen lämmittämään pöytäseuruettamme.

Salviapastaa parsakaalikastikkeella

Sain kesäreissun tuliaisina Italiasta salvialla maustettua ja värjättyä tuorepastaa. Puolisen vuotta pyörittelin pakettia ensin pöydällä ja sitten laatikossa ja mietin, mikä olisi hänelle arvoistansa seuraa. Paketti itsessään oli niin kaunis, että hyvillä mielin sitä pyörittelikin. Viime viikolla ilmestynyt Siwa-ketjun Me-lehti antoi lopulta virikkeeen ja kyhäsin pastan kaveriksi parsakaalikastikkeen. Resepti vaati sekä keittämistä että paistamista, mutta valmistaminen sujui silti yllättävän nopeasti.

Ainekset:

300 g pastaa
1 parsakaali
Oliiviöljyä
2 valkosipulin kynttä
Cashew-pähkinöitä
Suolaa
Mustapippuria

Tee näin:

1. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.
2. Paahda cashewpähkinöitä kuumalla kuivalla pannulla, kunnes ne hieman ruskistuvat.
3. Huuhtele parsakaali. Leikkaa varsi kolikoiksi, irrottele ja halkaise nuput.
4. Siivuta valkosipulin kynnet.
5. Levitä parsakaalit ja valkosipulin siivut leivinpaperin päälle pellille, pirskottele pääller eilusti oliiviöljyä ja mausta suolalla ja mustapippurilla.
7.Kypsennä parsakaalia ja valkosipulia uunissa, kunnes ne ovat pehmenneet, mutta ovat sisältä vielä rapeita (15-20 min). Keitä samalla pasta al dante -kypsäksi (antaa hampaille vastusta, suom.huom).
8. Lisää pastan joukkoon parsakaalit, valkosipulit ja paahdetut pähkinät. Lisää suolaa ja mustapippuria ja sekoita joukkoon vielä oliiviöljyä.

Sama ohje videolla (www.siwa.fi/reseptit)

Yleisön pyynnöstä: kasvishernarin resepti

Vastapainona vesisateiselle joulukuulle pakkanen on paukuttanut nurkissa jo ainakin toista viikkoa. Mustan joulun jälkeen saimme lopulta lumipeitteenkin, joten täällä on nyt ihan oikea vanhan ajan talvi!

Raikas talvisää

Mikäpä olisi näihin olosuhteisiin oivallisempaa evästä kuin hernerokka! Lihattoman tammikuun hengessä liedellä porisi eilispäivänä 2 kattilallista (!) kasvishernaria. Onneksi saimme muutaman kaverin pöydän ympärille keittoa tuhoamaan, muutoin mitoitus olisi voinut olla kohtuuton. Tosin hernekeitto toimii pakastettunakin, joten haaskuuseen ei perinneherkku olisi muutoinkaan mennyt.

Tässä ohje n. 3 litran annokseen (riittää varmaan 8-10:lle normaaliruokahaluiselle):

500 g kuivattuja herneitä
2 litraa vettä
3 porkkanaa
2 dl tummaa soijarouhetta (+ 4 dl vettä)
3-4 tl suolaa
2 tl meiramia
1 tl timjamia

höysteeksi:

sinappia
tuoretta sipulia

Tee näin:
Laita herneet veteen kattilaan ja liota yön yli. Aamun tullen siirrä kattila liedelle. Alkuvaiheessa pinnalle kertyy vaahtoa, kuori se pois. Anna kiehua hiljalleen n 1,5 tuntia. Kuori ja pilko porkkanat ja lisää ne keittoon. Jatka keittämistä n puolen tunnin ajan. Turvota soijarouhe vedessä, lisää siihen n 1 tl suolaa. Kun vesi on imeytynyt rouheeseen, laita se kattilaan, lisää mausteet ja keittele vielä n 15 min. Ajat ovat viitteellisiä, sitä parempaa tulee, mitä pidempään malttaa haudutella. Mausta loppuvaiheessa suolalla, timjamilla ja meiramilla.

Pöytään kannattaa lautasten lisäksi kattaa pieneksi silputtua sipulia ja sinappia, niin jokainen voi lisätä niitä mieltymyksiensä mukaan. Monessa hernekeittoreseptissä sipuli lisätään soppaan porkkanoiden kanssa samaan aikaan, mutta Otavan Opiston kokeilta kantautunut idea raa'asta sipulista ainakin meidän mielestämme suorastaan kruunaa rokkanautinnon.

Jälkkärinä pannaria, hilloa ja vaniljajäätelöä. Kyllä kelpasi :)

Lihattoman lautasen täytteet

Moni muukin on tuntunut tehneen taas lupauksia: sokerilakkoja, tupakkilakkoja, roskaruuan välttämistä, kuntokuuria ja muita uuden elämän aineksia. Kuntosalit pursuilevat ja jumppavaatteet viedään alelaareista. Oma kasvislupaukseni on ainakin tähän asti sujunut kivuttomasti, näin lienee myös anonyymillä blogin kommentoijalla, joka lupasi lisätä pekonin syöntiä tammikuussa.

Lihan välttäminen on ollut helppoa varmaan pitkälti siksi, että tähän astikin olen, jo vuosikymmenet, valinnut lautaselle mieluummin kasviksia ja kalaa kuin lihaa. Marketissa on usein kuitenkin mielikuvitus loppunut ja kotona on tullut käytettyä ruuanlaitossa etenkin broileria, nakkeja ja jauhelihaakin melko taajaan.

Täysin lihaton tammikuu on ollut tähän asti niin miellyttävä kokemus, että en haluaisi ainakaan kokonaan palata takaisin entiseen. Olo on ollut keveä, enkä ole kertaakaan vetänyt ähkyyn. Leivän päälle laitettavaa makkaraa on ollut jonkun kerran ikävä, mutta sekin ehkä hellittäisi ajan myötä. Grillimakkarasta en kyllä luovu! Mitä ideaa on lähteä luontoretkelle tai grillata, jos makkaranautinto ei noita tapahtumia kruunaa?!

Jonkin verran ideointia ja reseptien selaamista lihattomuus vaatii. Mies toi kirjastossa käydessään Tuija Ruuskan Kasviskeittiö-kirjan (2005) ja netistä löytyy tietenkin reseptiä vaikka kuinka. Tähän mennessä olen kokannut / syönyt ainakin seuraavia kasviseväitä (suurin osa ennestään tuttuja):

- Linssikeitto Maku-lehden reseptillä
- Kreikkalainen salaatti
- Ruispohjainen feta-pinaattipiirakka Vihreässä keittiössä -blogin ohjeella (ilman parsakaalia)
- Paistettu lohi, uunijuurekset ja tzatziki
- Työpaikan ruokalassa eineskasvispyöryköitä
- Submarinessa vuohenjuustopaninin
- Mäkkärillä kasviswrapin
- Subwayssa kasvispihvisubin (se oli positiivinen yllätys)

- Leivänpäällisinä raejuusto, savukala ja kasvikset ovat korvanneet makkaraa ihan hyvällä menestyksellä.

Tällä hetkellä kattilassa porisee porkkana-inkiväärikeitto. Nythän on jo 11. päivä, joten muutakin olen väkisin tänä vuonna syönyt, mutta just nyt ei muistu mieleen, että mitä. Kerron kun muistan!

On meillä stereot, televisio, monitoimikone ja raclette-grilli...

Olen enemmän antishoppaaja kuin shoppaaja eli en tykkää kierreillä kaupoissa ja hankkia nurkkiin tavaraa. Yritän olla myös ekohenkinen ja senkin puoleen vältän turhaa ostelua. Eilen tuli kuitenkin tehtyä hankintoja, joita ilmankin voisi tämän uudenkin vuoden elää ja pärjätä varsin hyvin. Totaalinen heräteostos oli Tori.fi:stä bongattu raclette-grilli. Laite oli aivan iskemätön ja varsin halpa, joten kävin noutamassa sen meille. Raclette-pannun äärellä on meillä istuttu aiemminkin, kiitos siitä ystävälle, joka on tainnut tuoda meillä välillä lainassa olleen laitteen ja koko ajatuksen peräti racletten kotiseudulta Sveitsistä asti. Hikoilemme lähitulevaisuudessa uuden grillin äärellä ja palaan silloin asiaan.

Yksi vempainhankinta ei riittänyt eiliselle, vaan kauppareissulla mukaan tarttui vielä monitoimikone! Sillä voi ainakin raastaa, viipaloida, hienontaa, sekoittaa ja soseuttaa. Voiko martta enää enempää toivoa?? Tätä hankintaa olin miettinyt vähän pidempään ja ajatus aktivoitui teoiksi oikeastaan lihattomaan tammikuuhun liittyen. Ainakin kasvispihvien teossa kone on paikallaan. Mieskin oli sitä mieltä, että kyllä tuvan täydeltä on löydyttävä elektroniikaa...Laite on Kenwood-merkkinen ja toivottavasti palvelee edullisuudestaan (69 e) huolimatta emäntäänsä pitkään.

Tänään testasin myllyä ekan kerran ja veivasin muodikkaan smoothien iltapalalle - ja jopas olikin hyvää ja maistuvaa ja aikaa koko komeuden valmistukseen kului kolmisen minuuttia, nauttimiseen ei sitäkään. Tässä ohje kaikessa yksinkertaisuudessaan (näihin voi kuulemma upottaa melkein mitä vaan):

Marjasmoothie

3 dl pakastemansikoita
3 dl pakastemustikoita
1 banaani
3-4 dl maustamatonta jugurttia
pikkuisen vaniljasokeria

Kaikki koneeseen, lyhyt surautus ja valmista on!

Karjalanpaistia lihattoman kauden alla

Hyvää Uutta Vuotta Vellinkeittäjän uskollisille seuraajille!

Aloitan vuoden 2016 lihallisissa merkeissä ja laitan talteen anopin ohjeen. Olemme viettäneet nyt kaksi jouluaattoa kotona ja pöytään on katettu sorttia jos toistakin, etten sanoisi yllin kyllin lajeja ja määriä. Äitini on kokannut ja tuonut tullessaan perinteiset laatikot (porkkana-, lanttu-, imelletty perunalaatikko), metsäsienisalaatin ja graavilohen ja me olemme kyhänneet rosollia, vihreää salaattia, jotain lihan pötikkää - tänä jouluna kalkkunarullaa, punajuurilaatikkoa, savulohta ja kaupan tiskistä joitakin muita kalaherkkuja, keitetyt perunat ja karjalanpaistin. Tänä jouluna tein myös joululeipää eli sekoitin veteen Kenkäveron leipomokaupasta hankitut valmiit leipätarpeet ja paistoin kypsäksi. Leipä ei ollut perinteistä imelää joululeipää, vaan sisälsi mm. puolukkaa ja auringonkukansiemeniä ja oli oikein maistuvaa. Voin suositella sitä kaltaisilleni martoille ja marteille, jotka eivät veny leipätaikinan vääntämiseen alusta alkaen. Jälkkäriksi söimme Hellapoliisilta lainattua glögikiisseliä. Kaikki maistui paremmin kuin hyvin.

Karjalanpaistia teemme tosi harvoin ja vaikka netistä löytyy reseptejä tähänkin tarkoitukseen vaikka kuinka, luotamme vain ohjeeseen, jota ei löydy muualta kuin langan päästä, Varkauden mummilta. Lähteemme sijaitsee lähempänä tuon perinneruuan alkuperää, onhan paisti tullut meille evakkojen mukana idän suunnalta. Sekä ohjeiden vastaanottamisesta että kokkauksesta vastasi mieheni.

Tarvitset:
1 kg karjalanpaistilihoja (Minimanin tiskissä on tämän kaupungin parhaat)
Oivariinia
2 sipulia
vettä
10-20 maustepippuria
2-3 tl suolaa

Tee näin:
Ota lihat huoneenlämpöön tunti ennen paistamista. Laita uuni lämpenemään n. 200 asteeseen. Ruskista lihat pieninä määrinä paistinpannulla Oivariinissa, melko ruskeiksi. Lihat pataan, vettä piälle sen verran että sitä on, mutta ei oo hulasveessä kellumassa (ei ihan kokonaan peitossa, mutta melkein). Sipulit perään melko isoina lohkoina, pippurit ja suolat myös pataan ja uuniin. Tarkkaile paistia puolen tunnin välein ja lisää vettä, jos meinaa kuivahtaa. Jos tykkäät meidän tapaamme paistaa lihat hyvin kypsäksi, kannattaa pitää uunissa ainakin pari tuntia.


Niin ja sitten se uudenvuodenlupaus... Vietän melko tipatonta (en väitä, että raitista) elämää läpi vuosien, joten tipaton tammikuu ei tuntuisi lupaukselta. Sen sijaan päätin tarttua Twitterissä eteen tulleeseen ruokahaasteeseen. Haasteen takana oli muistaakseni Vegaaniliitto ja tavoitteena vegaaninen tammikuu, mutta ajattelin sorvata haasteen helpommaksi ja realistisemmaksi toteuttaa ja pyrkiä lihattomaan tammikuuhun. Eläinkunnan tuotteita jää lautaselle siis yllin kyllin eli maito-, juusto-, muna- ja kalahyllyjä en kierrä tammikuussakaan.

Nyt kun tämä on julkista (onhan Vellinkeittäjällä ainakin pari lukijaa), on tähän pakko uskoa ja yksi päivä on jo eletty lihatonta elämää!  Kuka lähtee messiin??!!