Joulua!

ei kukaan meistä kanna
tulta itsessään
ei kukaan omin voimin
loista pimeään
jos liekkiä ei ole
ei ole kynttilää
me sytymme kun toinen
meidät sytyttää

Vellinkeittäjä toivottaa kaikille mitä parhainta Joulun juhlaa!

Sinappihuntu

Villiinnyn näköjään tänä vuonna näistä joulutouhuista, vaikka teeman piti olla downsiftaus. Jouluostosten osalta profiili onkin hyvin matala, mutta täällä kotosalla olen keksinyt ennenkokemattomia jouluaskareita. Tänään ennen perinteistä viimetipan joulukorttiruljanssia keittelin muutaman purkin joulusinappia. Hyvin yksinkertainen ohje löytyi Martan joulukirjasta (2004):

Joulusinappi (6 pientä purkillista)

3 dl sinappijauhetta
3 dl sokeria
3 dl kuohukermaa
6 munaa

Sekoita kattilassa kaikki aineet tasaiseksi tahnaksi. Kuumenna seosta liedellä hitaasti koko ajan sekoittaen, kunnes kiehuu. Anna kiehua hiljalleen pari minuuttia. Purkita sinappi puhtaisiin lasipurkkeihin vähän jäähtyneenä. Pitäisi säilyä jääkaapissa noin 2 kuukautta (mutta tulee toivottavasti nautituksi jouluherkkujen kyytipoikana).

Porkkanalaatikko

Toisen adventin kunniaksi paistoin eilen elämäni ensimmäisen porkkanalaatikon. Koska siitä tuli (omasta mielestäni, muut eivät ole antaneet kommenttia) äärihyvää, laitan Suvi-porkkanasosepussin kyljestä löytyneen reseptin tähän:

1 kg porkkanasosetta
5 dl valmista riisipuuroa
1 muna
1 dl kuohukermaa
50 g voisulaa (käytin juoksevaa Oivariinia)
0,5 dl siirappia
0, 5 tl valkopippuria
0,5 tl muskottipähkinää
1 tl suolaa

Pinnalle korppujauhoa

Yhdistä kaikki ainekset keskenään. Ripottele korppujauhoja päälle. Paista voidellussa vuoassa (3 litran) 200-asteisessa uunissa 50-60 minuuttia.

Hengen ravintoa

Vellin keittämisen lomassa olen tänä syksynä nauttinut lähes päivittäin annoksen kaunokirjallisuutta. Viime talvena luin paljon dekkareita, mutta se kiintiö tuli toistaiseksi täyteen ja onnekseni olen nyt löytänyt muutaman itselleni uuden, ihanan kirjailijatuttavuuden tuolta Halssilan sivukirjastosta. Vinkkejä on tullut ystäviltä ja kylänmiehiltä ja myös täältä internetistä. Edellisellä kirjastoreissulla virkailija katsoi ns. hitaasti, kun sanoin lainaustiskillä, että löytyipä taas ihania kirjoja - kyllä nyt elämä hymyilee! Ajatteli varmaan, että lienee tuolla emännällä pienenlainen elämä, eikä siinä paljon erehtynytkään.

Sen varalle, ettei Pukin paketista kuoriudu tänä vuonna Finlandia-voittajaa tai muuta uutuusteosta, kannattaa piiiitkiin joulunpyhiin varautua haalimalla etukäteen kotiin hyvää luettavaa. Tuosta Finlandia-voittajasta on kyllä sanottava, että jos Hesarin kirjallisuuskriitikko luonnehtii sitä "melko vaativaksi", kannanttaa minun jättää se suosiolla viisaampien tavattavaksi. Näin siis tänä(kin) vuonna.

Tässä omat kirjavinkkini eli sellaisia tämän syksyn tuttavuuksia (mutta eivät kaikki suinkaan uutuuksia), jotka ovat enemmän tai vähemmän sykähdyttäneet - ja jotka tässä vaiheessa vielä muistan lukeneeni...

Cecilia Samartin: Senor Peregrino
Cecilia Samartin: Nora & Alicia (tämän syksyn suosikkini; kirjaa lukiessani yhtä aikaa toivoin ja pelkäsin, että se loppuu...)
Linda Olsson: Kaikki hyvä sinussa
Linda Olsson: Sonaatti Miriamille
Muriel Barbery: Siilin eleganssi
Riikka Pulkkinen: Totta
Renate Dorrestein: Lainaa vain
Renate Dorrestein: Pojallani on seksielämä ja minä luen äidille Punahilkkaa
Kathryn Stockett: Piiat
Eve Hietamies: Yösyöttö
Eve Hietamies: Tarhapäivä
Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat

Mitä sinä olet lukenut viime aikoina?

PS. Rentoa Joulun odotusta! Muistathan marttojen vinkin: "Siivoa komerot, jos aiot viettää siellä  joulun."

Arkihuttua

Joskus silloin tällöin eli noin kerran päivässä mietityttää, mitä sitä keksisi ruuaksi... Tytär ei syö perunaa eikä joka kerta riisiäkään, joten pastan puremiseksi usein menee elämämme. Makaronia ja munakastiketta, makaronia ja kinkkukastiketta, nakki-makaronipataa, tonnikalapastaa ja perinteistä makaronilaatikkoa... Vaihtelu virkistäisi ja kokeilinpa minäkin tässä yhtenä lauantaina sitä Kuuluisaa Avokadopastaa..., mutta en minä sille oikein lämmennyt, enkä tule ehkä toiste tehneeksi suurista odotuksista huolimatta. Jälleen valtasi mieleni ihmetys, miten täällä somessa (sosiaalinen media) jotkut ilmiöt käsittämättömästi roihahtavat ja leviävät ja miten siihen virtaan pitää itsekin uida mukaan.

Jokin aika sitten löysin Raision Torino-kaurapastapussin kyljestä aika mukavan lasagnette-ohjeen, jonka nyt jaan sinunkin arkeasi ilahduttamaan:

Broilerilasagnette:

1 rkl öljyä tai margariinia
300 g broilersuikaleita
1 iso sipuli
1 tl currya
2 rkl vehnäjauhoja
5 dl vettä
1 kanaliemikuutio
2 dl ruokakermaa
1 pss herne-maissi-paprikaa
250 g (kaura)pastaa (tein tänään ruismakaronista ja tuli ihan hyvää siitäkin)
Juustoraastetta

Valmistus:

1. Ruskista broilersuikaleet ja sipuli kevyesti rasvassa paistinpannulla.
2. Sekoita joukkoon curry ja vehnäjauhot. Lisää vesi ja kanaliemikuutio ja anna kiehahtaa.
3. Lisää ruokakerma ja herne-maissi-paprika ja kiehauta taas.
4. Mittaa raaka pasta voideltuun uunivuokaan ja kaada kuuma kastike päälle. Sekoita varovasti ja ripottele päälle juustoraastetta.
5. Paista 200-asteisessa uunissa n 20 minuuttia. Ota vuoka uunista ja anna vetäytyä kymmenkunta minuuttia ennen tarjoilua.

Mitähän tästä kaunistuksesta tekisi? Tai ihailisiko vaan? Se on muuten kesäkurpitsa, en ollut tiennyt että niitä on tuonkin muotoisia. Kiitos kasvattajalle ja tuojalle!

Kiitos tunnustuksesta!

Mökkipuuutarhassa-blogin Pirjo oli laittanut taas minulle tunnustuksen, vaikka edellinenkin taitaa olla laittamatta eteenpäin... Noloa. Kiitos Pirjolle sinnikkyydestä ja iloisesta yllätyksestä! Laitan tämän tunnustuksen nyt eteenpäin Kesän taikaa -blogin Tarjalle.


Saadakseen tämän tunnustuksen täytyy vastata seitsemään kysymykseen ja nimittää muita blogeja palkinnon saajiksi, sekä tiedottaa valituille heidän valinnastaan.


Lempinumero:  Muistaakseni jonkun astrologia-opuksen mukaan niitä olisivat 3 ja 4. Oman intuitioni mukaan 7 tuntuu onnekkaimmalta. 3+4 =7 eli kyllä noissa numeroissa varmaan joku taika on:)

Alkoholiton suosikkijuoma: Maitokahvi

Lempieläin: Siili

Facebook vai Twitter: Facebookista otin eron jokin aika sitten ja Twitteriin en ole oikein tutustunutkaan. Tykkään enemmän live-suhteista :)

Intohimoni: Kierrätys, puutarhatyöt

Suosikkiviikonpäivä: Lauantai

Suosikkikukka: Niitä on valtavan paljon, mutta sanotaan nyt että perennoista palava rakkaus, kesäkukista tsinnia ja luonnonvaraisista päivänkakkara. Tulppaanit ovat myös ihania. 

(Luomu)porkkanaa purtavaksi

Tein sitten kaikkien aikojen ensimmäisen porkkanakakkuni, tai piiraaltahan tuo enemmän näytti. Kaikki alkoi siitä, että muutama sukulainen oli tulossa iltapäiväkahville ja ajattelin leipoa pitkästä aikaa jotain makeaa. Tarkkana talousihmisenä kävin heti pohtimaan, mitä pakastimesta löytyvää voisin hyödyntää leivonnassa. Mustikka-, mansikka- tai vattupiirakka eivät oikein tuntuneet sopivilta vaihtoehdoilta marraskuun tunnelmaan, eikä puuron kaveriksi säilöttyä omppusosettakaan oikein innostanut lähteä tortuntäytteeksi tunkemaan. Onneksi muistin, että jääkaapissa käyttöä odotti kolmen kilon pussi luomupiiristä tulleita multaporkkanoita ja edelleen ajatus kehittyi kohti porkkanaleivonnaisia.

Luomupiiristä en ole tainnut aiemmin kirjoittaakaan. Olemme kuuluneet parinkolmen talven ajan Jyväskylän opiskelijoiden luomupiiriin eli Jolppi ry:hyn - ystävällisesti kelpuuttivat sinne, vaikka opiskeluajat ovat ainakin toistaiseksi taaksejäänyttä elämää. Systeemi toimii niin, että sähköpostiin ilmestyy  kerran kuussa (syyskuusta huhtikuuhun) tilauslomake, johon voi rastittaa haluamansa tuotteet. Tarjolla on esim. hiutaleita ja leseitä, jauhoja, ryynejä, mysliä, leipää ja muita leivonnaisia, juureksia, vihanneksia, marjasäilykkeitä (esim valtavan hyvää mustaherukkahyytelöä), hunajaa, marjajauheita ja nyt tämän viikon tilauslomakkeelta näyttää löytyvän monenlaista yrttiteetä ja marmeladejakin. Joskus on mahdollista tilata luomumunia tai -lihaa, mutta ei aina. Jokaisen tuotteen perässä lukee, miltä tilalta se on peräisin. Lähes kaikki luomupiirin tuotteet ovat 160 kilometrin säteellä Jyväskylästä  eli täältä meidän kulmilta. En ole erityisesti hurahtanut luomuun, vaan luomupiirissäkin minua kiehtoo enemmän lähiruoka, lyhyt elintarvikeketju ja tietoisuus ruuan keskisuomalaisesta alkuperästä. Jolppi ilmoittaa sähköpostilla myös jakopäivät eli ajankohdan, jolloin kunkin kuukauden tuotteet ovat noudettavissa. Tänä talvena jakopaikkana toimii Sepänkeskus, joka sijaitsee kivenheiton päässä Jyväskylän keskustasta. Systeemi on toiminut hyvin ja mukavaa on myös se, että tuotteiden hinta päätyy kokonaisuudessaan tuottajille, Jolppi perii ainoastaan 40 centin toimitusmaksun tilausta kohden. Tuotteet maksetaan käteisellä noudon yhteydessä.

Mutta sitten takaisin porkkanakakkuun, tässä Polkkapossulta lainattu ohje:

Käsittämättömän herkullinen porkkanakakku

Pohja:

4 munaa

3 dl sokeria

3 dl vehnäjauhoja

2 tl ruokasoodaa

1,5 tl leivinjauhetta

2 tl kanelia

1 tl vanilliinisokeria

0,5 tl suolaa

4 porkkanaa

1,5 dl ruokaöljyä 

Kuorrutus:

400 g maustamatonta tuorejuustoa 

1,5 dl tomusokeria

1 tl vanilliinisokeria

puolikkaan appelsiinin mehu (käsin löyhästi puristettuna)

Hasselpähkinärouhetta (käytin mantelirouhetta ja sekin soveltui hyvin tarkoitukseen)

Valmistus:

1. Tee porkkanoista tosi hienoa raastetta.

2. Vatkaa munat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi.

3. Sekoita kuivat aineet keskenään.

4. Sekoita vaahdon joukkoon porkkanaraaste, kuivat aineet ja ruokaöljy.

5. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista 190 asteessa uunin alatasolla noin 35 minuuttia. Jäähdytä pohja.

6. Sekoita kuorrutteen aineet sileäksi ja levitä jäähtyneen kakkulevyn päälle. 

7. Laita koko komeus jääkaappiin ja nauti aikaisintaan 3 tunnin kuluttua. 

Kuorrutteen levittämisessä kannattaa olla melko nopea, minulle kävi niin, että syödessä kuorrute ja pohja pyrkivät erkanemaan toisistaan...

Polkkapossun blogissa on kaunis kuvakin tästä herkullisesta luomuksesta

Kauden sinnikkäin kukkija

Keijunmekko on yksi ehdoton kesäkukkasuosikkini. Eipä tuolla marraskuisessa puutarhassa oikeastaan kukaan muu jaksa enää kukkia. Vielä kun olisi talossa pikkuisen ylimääräistä tilaa, niin yrittäisin viedä sitä talven yli.

Suppissoppaa

Ystävätär oli käynyt laittelemassa mökkinsä talviteloille ja samalla raapaissut metsästä reippaan saaliin suppilovahveroita, joista ilokseni pääsin osalliseksi. Kiitos! Suppisten paras satokausihan on nyt meneillään ja tänä syksynä niitä kasvaa kuulopuheiden mukaan kuusikot tulvillaan. Tiesitkö muuten, että suppilovahveroissa on runsaasti D-vitamiinia - vajaasta desistä tuoreita sieniä saa päivän suositusannoksen D:tä!

Pari kesäkurpitsaa oli köllötellyt jääkaapissa pataan pääsyä odotellen, joten päätin jalostaa toisen niistä suppisten kanssa sopaksi. Keitto on kaiken muun hyvän lisäksi varsinaista low budget -ruokaa eli varsin edullista (olettaen, että sienet ovat löytyneet muualta kuin torilta). Tässä omasta päästä kyhätty resepti:

Suppilovahvero-kesäkurpitsakeitto (reilu annos, riittää ainakin 6:lle)

loraus oliiviöljyä
1 iso sipuli
3 valkosipulinkynttä
1 isohko kesäkurpitsa
4 dl tuoreita suppilovahveroita
2 rkl  kasvisliemijauhetta tai 1 -kuutio
1 l vettä
200 g sulatejuustoa (Koskenlaskija olisi varmasti hyvää, käytin Yrtti-Violaa, kun sattui olemaan kaapissa)
mustapippuria
(suolaa)

Valmistus:

1. Kuori ja pilko sipuli, valkosipulinkynnet ja kesäkurpitsa, puhdista ja pilko suppilovahverot.
2. Kuumenna öljy kattilassa ja kuullota pilkottuja kasviksia öljyssä parin minuutin ajan.
3. Lisää pienityt suppilovahverot ja sekoittele kattilassa muutaman minuutin ajan.
4. Lisää vesi ja kasvisliemijauhe tai -kuutio ja keitä n. 10 minuuttia
5. Lisää sulatejuusto pieninä paloina ja keitä, kunnes juusto on liuennut liemeen
6. Soseuta sauvasekoittimella ja lisää mustapippuria ja/tai suolaa, jos keitto tuntuu sitä vaativan.

Bon Appetit!

Maakuntamatkailua ja kotipihan sadonkorjuuta

Syksy on niin kaunis! Matkailin tyttären kanssa alkuviikosta Etelä-Pohjanmaalla ja pääsin ihailemaan lakeuksien syysilmettä. Laajat peltomaisemat Alavuden, Kuortaneen ja Lapuan kohdilla olivat minusta lukuisissa keltaisen sävyissä silmiähivelevän kauniita ja hyvin hoidetut perinteiset pohjalaistalot yhtä hyvin hoidettuine pihoineen niin hienoja, että harmitti ajaa sata lasissa ohi. Takapenkkiläisen unet ja muu hyvinvointi pakottivat kuitenkin etenemään ilman ylimääräisiä maisemanihailupysähdyksiä. Mietin siinä ajellessani, että hyvin monenlaiset Suomi-maisemat puhuttelevat minua syvästi, keski- ja itä-suomalaisista järvimaisemista Ahvenanmaan saaristoon ja Kolin vaaroista Pohjanmaan peltolakeuksiin, vain joitain mainitakseni.

Kotipihan syyskin on värityksessään kaunis ja sato viittä vaille kokoon korjattu. Jamie Oliver teki lopulta viisi oranssia paprikaa (ovat vielä korjaamatta), omena oli niin satoisa, että siitä riitti jaettavaksi ystäville ja kylänmiehillekin ja Kuokkala-luumukin teki hedelmää ainakin pari kiloa. Sokerihernesato jäi heikoksi ja söimme kaikki herneet palkoineen päivineen suoraan hernepenkistä, mutta kesäkurpitsan pötkylöitä on jääkaapissa vielä odottamassa jalostamista ja onneton (lue: huonolla hoidolla ollut) amppelitomaattikin antoi apetta usealle aterialle. Naapuri kutsuu amppelitomaattia tuttavallisesti tomppeliksi, niin minäkin täst'edes :)

Parasta ja eksoottisinta on ollut päärynäsato. Pepi-päärynä istutettiin keväällä 2011 ja tänä kesänä se teki jo kelpo sadon. Hedelmien aromi ei ole niin kovin voimakas, mutta ah, niin aromikas ja makea. Puu on heitellyt päärynöitä juurelleen sitä mukaa kun ovat kypsyneet ja minä olen joka päivä saanut niitä poimia ja nautiskella kesäisestä mausta. Hedelmiä on turha yrittää ainakaan sellaisenaan säilytelläkään, sillä ne mustuvat pöydällä parissa päivässä syömäkelvottomiksi. Hiipii mieleen ajatus, miten on mahdollista, että toiselta puolen maailmaa laivatut päärynät säilyvät melkein isältä pojalle... (pieni liioittelu sallittakoon)

Still Going Strong...

Mittariin kilahti eilispäivänä pyöreitä lukemia. Neljäkymmentä vuotta tuntuu lähinnä epätodelliselta määrältä vuosia, kun se osui omalle kohdalle. Täysien kymmenien lähestyminen ei aiheuttanut suoranaista ikäkriisiä, mutta pidemmän aikaa se on vähän pohdituttanut. Itsellenikin yllätyksenä peili ja sen kuvastamat ikämerkit kasvoissa ovat aiheuttaneet pienoista päänsärkyä. Ystävältä lahjaksi saamani kuvakirja on kaikin puolin upea lahja ja suorastaan taivaan lahja siitä tuli siinä kohtaa, kun toinen ystävä kommentoi, että olet paljon nuoremman näköinen kuin 3-kymppisenä! Puhuivat jotain myös 90-luvun lampunvarjostinkampauksesta ja sen vähemmän nuorentavasta vaikutuksesta. Ja kuvat todistivat myös sen, että juonteet suun molemmin puolin ovat olleet olemassa jo lähes 20 vuotta. Ei siis mitään hätää, missään mielessä. Ulkonäön miettiminen on muutenkin pelkkää pinnallista p...aa ja lopetan sen nyt tähän. Henkinen kasvu on ihan toisen tason kysymys ja sen verran optimisti olen itseni ja ylipäänsä ihmisten suhteen, että jokainen vuosi tuo tullessaan niin viisautta kuin kokemustakin - ja varmuutta siitä, kuka on.

Ja nythän se on oikein kyselytutkimuksellakin todistettu: tiedotusvälineet kertoivat tänään, että elämä on parasta nelikymppisenä! Viis siitä, että nuoruus päättyi jo 31-vuotiaana.

Juhlistin syntymäpäivääni leipomalla Valkosuklaa-Daimkakun Hellapoliisin ohjetta mukaellen. Suurin poikkeus alkuperäiseen ohjeeseen oli liivatteen jättäminen kokonaan pois. Kakku onnistui hyvin ilman liivatettakin ja oli tosi helppo valmistaa. Omaan makuuni se oli turhan äkkimakeaa, mutta en olekaan suuri makean ystävä. Tässä oma versioni ohjeesta Vellinkeittäjän lukijoille:


Valkosuklaa-Daimkakku 

Pohja:

300 g Pirkka tummia täytekeksejä muruina (ajoin tehosekoittimella sileäksi)
100 g juoksevaa Oivariinia

Täyte:

2,5 dl vispikermaa
1 levy Pandan valkosuklaata (130 g)
250 g maitorahkaa
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
3 rkl sitruunamehua
1,5 isoa Daimia murustettuna (ajoin tämänkin tehosekoittimella)

1. Sekoita keksinmurut ja rasva. Painele seos leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan. Laita jääkaappiin odottamaan täytteen valmistumista.
2. Vatkaa kerma vaahdoksi. Mausta sokerilla ja vaniljasokerilla. Lisää rahka.
3. Kääntele joukkoon sulatettu valkosuklaa. Lisää sitruunamehu ja Daim-murut.
4. Kaada täyte vuokaan murupohjan päälle ja anna hyytyä 4-5 tuntia tai yön yli. 
5. Koristele haluamallasi tavalla. Minä käytin koristelussa kauden mukaisesti puolukkaa.

Tunnustus!

Lämmin kiitos Puutarhaterapiaa-blogin Pirjolle tunnustuksesta! Mahtavaa, että Vellinkeittäjän tarinoita lukee joku muukin kuin mies, äiti, anoppi ja Anna :)  Lupaan laittaa tunnustuksia eteenpäin pikimmiten, mutta tältä istumalta en kykene viittä jakamaan, koska ehdin ja viitsin niin vähän muiden kuin Pirjon blogia seuraamaan.



Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:

1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.

2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.

3. Kopioi Post it - lappu ja liitä se blogiisi.

4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu
vain Post it - lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat
sen eteenpäin.

Sitten tähän aurinkoiseen viikonloppuun. Ainakin täällä Jyväskylän seudulla meitä helli sekä lauantain että sunnuntain upea auringonpaiste raikkaalla syksyisellä tuulahduksella höystettynä. Olen syksyn lapsia ja minusta juuri tällainen +20, aurinkoa ja pieni raikas tuuli = täydellinen sää! Lisäksi elokuinen aurinko muodosti minusta pihamaalle valloittavia valon ja varjon taideteoksia. Sen kunniaksi nappasin puutarhasta muutaman otoksen:

Kultapallot viihtyvät vajan seinustalla

Mitähän tuosta omenasadosta saisi aikaiseksi?

Tsinniat ovat tuottaneet suuren ilon ahkeralla kukkimisellaan

Tsinniat houkettelevat näköjään vielä extra-kauneutta ympärilleen: tässä sitruunaperhonen

Neitoperhonenkin viihtyi tsinnioitten seurassa

Ihanat avoimet pihat

Puutarhaliiton valtakunnallista Avoimet puutarhat -päivää vietettiin eilen sunnuntaina 19.8. Päivä oli Suomessa ensimmäinen laatuaan. Aiemmin monien puutarhojen portit ovat auenneet tiettyinä päivinä puutarhaseurojen jäsenille, mutta onneksemme nyt lukuisat ihanat pihat näyttäytyivät kaikelle kansalle ja olivat löydettävissä nettiportaalista. Sivut tuntuivat kaatuneen aamupäivällä, mutta siitä huolimatta pihoille oli lehtijuttujen mukaan osattu sankoin joukoin. Toivottavasti tämä muista Pohjoismaista meille levinnyt tapahtuma vakiinnuttaa paikkansa Suomen kesissä.

Jyväskylän alueella näytillä oli 12 pihaa, joista ehdin eilen kahteen. Heti puoliltapäivin (monet pihat avasivat ovensa klo 12)  suuntasin ystäväni kanssa lähinnä meitä olevaan Raivionmutkan helmeen. En ottanut puutarhoista kuvia, mutta täältä löytyy muutamia. Taisimme olla ihan ensimmäiset vieraat ja saimme puutarhan emännältä opastetun kierroksen tosi kauniissa ja huolella vaalitussa pihassa. Piha on monenkirjava valtavine daalioineen, upeine konnanmarjoineen, suurine maa-artisokka- ja parsapuskineen, puutarhavattuineen, kesäkeittiöineen... Kaikkea on runsaasti ja kukkaryhmissä on rohkeasti yhdistelty monenlaista kasvia. Pihassa on paljon myös hauskoja yksityiskohtia, kuten betonista valetut saappaat ja monet emännän itsetekemät risukoristeet. Raparperinlehtiin valetut astinkivet ovat olleet omalla to do -listallani noin viisi vuotta ja tuossa ihanassa puutarhassa näin nekin ihan livenä. Yksivuotisista kasveista leijonankita viehätti minua erityisesti ja ehkä yritän taimikasvattaa niitä ensi keväänä meidän pihamaallemme. Bonuksena Raivionmutkan helmi tarjosi vielä autotallissa kahvit ja maittavat leivonnaiset! Kahvinkaatajallakin riitti varmasti puuhaa, sillä tämänaamuisen Keskisuomalaisen mukaan puutarhaa kävi sunnuntaina ihastelemassa satakunta vierasta.

Illansuussa, Ravintolapäivän herkuttelujen ja erinäisten muiden kuvioiden jälkeen kävin vielä tyttären kanssa Vaajakosken Hupelissa Terttu ja Pekka Montosen puutarhassa (kuvia täällä).  Lähinnä talon takapuolella sijaitsevaan puutarhaan on kulku molemmin puolin taloa hauskoja, osittain tunnelimaisia portaita pitkin. Osa portaikoista on siis niin kasvustojen ympäröimää, että niissä tuli melkein jännittynyt fiilis (en ole kovin rohkea ihminen...:)) Portaiden alla avautuva näkymä on melkein kuin kuninkaallisessa puutarhassa: huolellisia ja tarkasti rajattuja istutuksia, joissa on paljon esimerkiksi erilaisia ruusuja, alppiruusuja ja myös hyötykasveja. Pihalla on myös lukuisia omena- ja muita hedelmäpuita, monenlaisia ihanasti kukkivia kärhöjä, penkkejä, veistoksia, suihkulähde, paljon siistejä käytäviä ja muita kiveyksiä... Erilaisia kasveja ja muita yksityiskohtia on niin paljon, ettei varmaan kymmenennelläkään kävelykierroksella pystyisi kaikkea rekisteröimään. Oma Piha -lehden Paras piha 2011 -kilpailun voittanutta puutarhaa esitellään myös tässä videossa. Ihailkaa ja ihmetelkää!

Kotipihan viritykset kieltämättä hieman kalpenivat noilla huikeilla puutarhavierailuilla, mutta tarjoaahan luontokin pelkästään omaa väriloistoaan...

Sadonkorjuukiireitä

Muistutus puutarha- ja ruokahenkisille lukijoille (tuskin täällä paljon muita pyöriikään): tämän viikon sunnuntaina 19.8. vietetään sekä avoimet puutarhat -päivää että Ravintolapäivää. Yritän osallistua molempiin. Lisäksi yritän keittää viinimarjamehut, poimia vatut ja siirtää perennoja. Yhtenä yönä jo heräsin kylmään hikeen, kun jostain alitajuntaan kiiri kauhea pelkotila siitä, että viinimarja-aika on jo ohi ja minulta jäivät mehut keittämättä... Jostain on näköjään aina stressiä revittävä, jos ei muusta niin viinimarjamehuista. Onneksi pelko oli aiheeton ja kotikaupungin torilta noita ihmeellisiä vitamiinipommeja löytyy mielestäni varsin kohtuulliseen hintaan eli 9,90 / 5 kg. Kerrankin voi ihmetellä, miten jotain voi saada niin halvalla.

Perennojen siirtäminen liittyy alukesän virhearviointiin särkyneen sydämen paikasta. Istutin sen silloin vastoin puutarhakirjan oppeja varsin paahteiselle paikalle etupihan gardeniin. Perustelu oli blondimainen: kukka on niin ihana että se on pakko istuttaa paraatipaikalle, vaikka kirja ja järki sanoivat muuta. Tunnetusti kulunut kesä oli kaikkea muuta kuin paahtava, mutta silti tuo ihana kasvi nuutui sijoituspaikallaan, eikä alkukesän jälkeen jaksanut kukkia lainkaan ja lehdetkin alkoivat lakastua ennen aikojaan. Niinpä kaivoin hänelle pätkän uutta kukkapenkkiä takapihalle, sekä talon että omppupuun varjoon. Toivotaan, että ei mennä ojasta allikkoon eli liiasta auringosta liialliseen varjoon. Dominoefektinä etupihalle jää särkyneen sydämen kokoinen aukko ja muutenkin sinne tekisi mieli hankkia jotain näin loppukesästä kukkivaa, koko garden kun nuupahtaa heinäkuun loiston jälkeen vähän ankeaksi. Katselin perennakirjasta, että väriminttu ja syyshohdekukka voisivat olla seuraavat ostokset Taimipihalta. Katsotaan, ehdinkö sinne asti ennen lumen tuloa.

Mitähän noista ompuista keksisi, satoa on niin, että alimmat oksat maata viistävät. Kiireistä aikaa tämä loppukesä,  ei ehdi slow-elämää viettämään.

Jamie Oliver -paprikatkin riehaantuivat elokuulla kasvamaan ja tuottamaan hedelmää. Niin hidasta oli kasvu, että en oikein osannut enää odottaa niiltä mitään, mutta ulkoterassilta olohuoneen ikkunalle siirtäminen teki ihmeitä. Kiitos vaan kasvattajakollegalle vinkistä! Paprikat ovat vielä raakoja - katsotaan, milloin saavat oranssin värinsä ja pääsen keräämään siemenet talteen ensi kevään kasvatustoimia varten. 

Mä tykkään tästä juuri näin

Kiitos anonyymille hoputuksesta (edellisen postauksen kommenttilootassa). Meinaa blogin päivittäminen jäädä muka-tärkeämpien askareiden alle.

Minua eivät säät yleensä hetkauta puoleen tai toiseen, mutta tämän heinäkuun sateiden hakkaama garden oli hetken kieltämättä melko masentava näky. Onneksi elokuu toi tullessaan uudet värit ja vähän satoakin korjattavaksi:

Viime kesänä puutarhakaupasta ostetun Jamie Oliver-paprikan siemenistä kasvatetut taimet näyttävät tuottavan satoa. Pitänee siirtää sisätiloihin, jotta kypsyisivät oranssiin väriinsä.

Kultapallo

Vajan seinustan kultapallot vasta aloittelevat kukintaansa. Ovat hujahtaneet tänä kesänä ennätyksellisen korkeiksi.

Lopultakin sokeriherneet kukkivat

Söin vuosia sitten Kreikassa taivaallisen hyviä täytettyjä kesäkurpitsan kukintoja ja löysin nyt täältä jonkunlaisen reseptin. Saisinpa aikaiseksi kokeilun!

Huolella kahdessa kodissa kasvatettu kesäkurpitsa palkitsi kaiken vaivannäön ja 

tuntuu tekevän runsaan sadon. Luonto on hoitanut kastelun :)

Tulee paljon omenaa, kohta mehua taas saa, on kaikki niin kuin ennenkin... (J. Karjalainen). Ainokainen omenapuumme puskee joka vuosi omppua  yli oman tarpeen.

Karviaiset alkavat olla kypsiä poimittaviksi

Viinimarjapensaiden keväinen siirtäminen takapihalta aurinkoisempaan paikkaan kannatti. Mehumarjat on silti edelleen haettava torilta.

Kesällä 2011 hankittu Pepi tekee kolmisenkymmentä päärynää!