Postia Vellinkeittäjälle

vellinkeittaja@gmail.com

sunnuntai 26. elokuuta 2012




Tunnustus!

Lämmin kiitos Puutarhaterapiaa-blogin Pirjolle tunnustuksesta! Mahtavaa, että Vellinkeittäjän tarinoita lukee joku muukin kuin mies, äiti, anoppi ja Anna :)  Lupaan laittaa tunnustuksia eteenpäin pikimmiten, mutta tältä istumalta en kykene viittä jakamaan, koska ehdin ja viitsin niin vähän muiden kuin Pirjon blogia seuraamaan.



Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.

2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.

3. Kopioi Post it - lappu ja liitä se blogiisi.

4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu
vain Post it - lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat
sen eteenpäin.


Sitten tähän aurinkoiseen viikonloppuun. Ainakin täällä Jyväskylän seudulla meitä helli sekä lauantain että sunnuntain upea auringonpaiste raikkaalla syksyisellä tuulahduksella höystettynä. Olen syksyn lapsia ja minusta juuri tällainen +20, aurinkoa ja pieni raikas tuuli = täydellinen sää! Lisäksi elokuinen aurinko muodosti minusta pihamaalle valloittavia valon ja varjon taideteoksia. Sen kunniaksi nappasin puutarhasta muutaman otoksen:



Kultapallot viihtyvät vajan seinustalla

Mitähän tuosta omenasadosta saisi aikaiseksi?



Tsinniat ovat tuottaneet suuren ilon ahkeralla kukkimisellaan

Tsinniat houkettelevat näköjään vielä extra-kauneutta ympärilleen: tässä sitruunaperhonen

Neitoperhonenkin viihtyi tsinnioitten seurassa



maanantai 20. elokuuta 2012

Ihanat avoimet pihat

Puutarhaliiton valtakunnallista Avoimet puutarhat -päivää vietettiin eilen sunnuntaina 19.8. Päivä oli Suomessa ensimmäinen laatuaan. Aiemmin monien puutarhojen portit ovat auenneet tiettyinä päivinä puutarhaseurojen jäsenille, mutta onneksemme nyt lukuisat ihanat pihat näyttäytyivät kaikelle kansalle ja olivat löydettävissä nettiportaalista. Sivut tuntuivat kaatuneen aamupäivällä, mutta siitä huolimatta pihoille oli lehtijuttujen mukaan osattu sankoin joukoin. Toivottavasti tämä muista Pohjoismaista meille levinnyt tapahtuma vakiinnuttaa paikkansa Suomen kesissä.

Jyväskylän alueella näytillä oli 12 pihaa, joista ehdin eilen kahteen. Heti puoliltapäivin (monet pihat avasivat ovensa klo 12)  suuntasin ystäväni kanssa lähinnä meitä olevaan Raivionmutkan helmeen. En ottanut puutarhoista kuvia, mutta täältä löytyy muutamia. Taisimme olla ihan ensimmäiset vieraat ja saimme puutarhan emännältä opastetun kierroksen tosi kauniissa ja huolella vaalitussa pihassa. Piha on monenkirjava valtavine daalioineen, upeine konnanmarjoineen, suurine maa-artisokka- ja parsapuskineen, puutarhavattuineen, kesäkeittiöineen... Kaikkea on runsaasti ja kukkaryhmissä on rohkeasti yhdistelty monenlaista kasvia. Pihassa on paljon myös hauskoja yksityiskohtia, kuten betonista valetut saappaat ja monet emännän itsetekemät risukoristeet. Raparperinlehtiin valetut astinkivet ovat olleet omalla to do -listallani noin viisi vuotta ja tuossa ihanassa puutarhassa näin nekin ihan livenä. Yksivuotisista kasveista leijonankita viehätti minua erityisesti ja ehkä yritän taimikasvattaa niitä ensi keväänä meidän pihamaallemme. Bonuksena Raivionmutkan helmi tarjosi vielä autotallissa kahvit ja maittavat leivonnaiset! Kahvinkaatajallakin riitti varmasti puuhaa, sillä tämänaamuisen Keskisuomalaisen mukaan puutarhaa kävi sunnuntaina ihastelemassa satakunta vierasta.

Illansuussa, Ravintolapäivän herkuttelujen ja erinäisten muiden kuvioiden jälkeen kävin vielä tyttären kanssa Vaajakosken Hupelissa Terttu ja Pekka Montosen puutarhassa (kuvia täällä).  Lähinnä talon takapuolella sijaitsevaan puutarhaan on kulku molemmin puolin taloa hauskoja, osittain tunnelimaisia portaita pitkin. Osa portaikoista on siis niin kasvustojen ympäröimää, että niissä tuli melkein jännittynyt fiilis (en ole kovin rohkea ihminen...:)) Portaiden alla avautuva näkymä on melkein kuin kuninkaallisessa puutarhassa: huolellisia ja tarkasti rajattuja istutuksia, joissa on paljon esimerkiksi erilaisia ruusuja, alppiruusuja ja myös hyötykasveja. Pihalla on myös lukuisia omena- ja muita hedelmäpuita, monenlaisia ihanasti kukkivia kärhöjä, penkkejä, veistoksia, suihkulähde, paljon siistejä käytäviä ja muita kiveyksiä... Erilaisia kasveja ja muita yksityiskohtia on niin paljon, ettei varmaan kymmenennelläkään kävelykierroksella pystyisi kaikkea rekisteröimään. Oma Piha -lehden Paras piha 2011 -kilpailun voittanutta puutarhaa esitellään myös tässä videossa. Ihailkaa ja ihmetelkää!

Kotipihan viritykset kieltämättä hieman kalpenivat noilla huikeilla puutarhavierailuilla, mutta tarjoaahan luontokin pelkästään omaa väriloistoaan...





perjantai 17. elokuuta 2012



Sadonkorjuukiireitä

Muistutus puutarha- ja ruokahenkisille lukijoille (tuskin täällä paljon muita pyöriikään): tämän viikon sunnuntaina 19.8. vietetään sekä avoimet puutarhat -päivää että Ravintolapäivää. Yritän osallistua molempiin. Lisäksi yritän keittää viinimarjamehut, poimia vatut ja siirtää perennoja. Yhtenä yönä jo heräsin kylmään hikeen, kun jostain alitajuntaan kiiri kauhea pelkotila siitä, että viinimarja-aika on jo ohi ja minulta jäivät mehut keittämättä... Jostain on näköjään aina stressiä revittävä, jos ei muusta niin viinimarjamehuista. Onneksi pelko oli aiheeton ja kotikaupungin torilta noita ihmeellisiä vitamiinipommeja löytyy mielestäni varsin kohtuulliseen hintaan eli 9,90 / 5 kg. Kerrankin voi ihmetellä, miten jotain voi saada niin halvalla.

Perennojen siirtäminen liittyy alukesän virhearviointiin särkyneen sydämen paikasta. Istutin sen silloin vastoin puutarhakirjan oppeja varsin paahteiselle paikalle etupihan gardeniin. Perustelu oli blondimainen: kukka on niin ihana että se on pakko istuttaa paraatipaikalle, vaikka kirja ja järki sanoivat muuta. Tunnetusti kulunut kesä oli kaikkea muuta kuin paahtava, mutta silti tuo ihana kasvi nuutui sijoituspaikallaan, eikä alkukesän jälkeen jaksanut kukkia lainkaan ja lehdetkin alkoivat lakastua ennen aikojaan. Niinpä kaivoin hänelle pätkän uutta kukkapenkkiä takapihalle, sekä talon että omppupuun varjoon. Toivotaan, että ei mennä ojasta allikkoon eli liiasta auringosta liialliseen varjoon. Dominoefektinä etupihalle jää särkyneen sydämen kokoinen aukko ja muutenkin sinne tekisi mieli hankkia jotain näin loppukesästä kukkivaa, koko garden kun nuupahtaa heinäkuun loiston jälkeen vähän ankeaksi. Katselin perennakirjasta, että väriminttu ja syyshohdekukka voisivat olla seuraavat ostokset Taimipihalta. Katsotaan, ehdinkö sinne asti ennen lumen tuloa.

Mitähän noista ompuista keksisi, satoa on niin, että alimmat oksat maata viistävät. Kiireistä aikaa tämä loppukesä,  ei ehdi slow-elämää viettämään.


Jamie Oliver -paprikatkin riehaantuivat elokuulla kasvamaan ja tuottamaan hedelmää. Niin hidasta oli kasvu, että en oikein osannut enää odottaa niiltä mitään, mutta ulkoterassilta olohuoneen ikkunalle siirtäminen teki ihmeitä. Kiitos vaan kasvattajakollegalle vinkistä! Paprikat ovat vielä raakoja - katsotaan, milloin saavat oranssin värinsä ja pääsen keräämään siemenet talteen ensi kevään kasvatustoimia varten. 





tiistai 7. elokuuta 2012



Mä tykkään tästä juuri näin

Kiitos anonyymille hoputuksesta (edellisen postauksen kommenttilootassa). Meinaa blogin päivittäminen jäädä muka-tärkeämpien askareiden alle.

Minua eivät säät yleensä hetkauta puoleen tai toiseen, mutta tämän heinäkuun sateiden hakkaama garden oli hetken kieltämättä melko masentava näky. Onneksi elokuu toi tullessaan uudet värit ja vähän satoakin korjattavaksi:


Viime kesänä puutarhakaupasta ostetun Jamie Oliver-paprikan siemenistä kasvatetut taimet näyttävät tuottavan satoa. Pitänee siirtää sisätiloihin, jotta kypsyisivät oranssiin väriinsä.

Kultapallo



Vajan seinustan kultapallot vasta aloittelevat kukintaansa. Ovat hujahtaneet tänä kesänä ennätyksellisen korkeiksi.


Lopultakin sokeriherneet kukkivat


Söin vuosia sitten Kreikassa taivaallisen hyviä täytettyjä kesäkurpitsan kukintoja ja löysin nyt täältä jonkunlaisen reseptin. Saisinpa aikaiseksi kokeilun!


Huolella kahdessa kodissa kasvatettu kesäkurpitsa palkitsi kaiken vaivannäön ja 
tuntuu tekevän runsaan sadon. Luonto on hoitanut kastelun :)


Tulee paljon omenaa, kohta mehua taas saa, on kaikki niin kuin ennenkin... (J. Karjalainen). Ainokainen omenapuumme puskee joka vuosi omppua  yli oman tarpeen.


Karviaiset alkavat olla kypsiä poimittaviksi


Viinimarjapensaiden keväinen siirtäminen takapihalta aurinkoisempaan paikkaan kannatti. Mehumarjat on silti edelleen haettava torilta.



Kesällä 2011 hankittu Pepi tekee kolmisenkymmentä päärynää!