Puutarhaharrastukseni (-hulluuteni) on melko tuore oireyhtymä. Vaikka maalaistyttö olenkin ja lapsuudenkodissani oli ja on edelleen melko suuri piha-alue ja paljon istutuksia, eivät pihatyöt niinsanotusti napanneet kotona asuessani. Seuraavat 15 vuotta kuluivat kerrostaloissa ja viljely rajoittui kesäkukkien istuttamiseen parvekelaatikoihin ja niiden kastelemiseen silloin kun muistin. Jossain vaiheessa alkoi kuitenkin tuntua siltä, että sielu ja ruumis kaipaavat multaa kynsien alle. Etsiessämme 5 vuotta sitten uutta kotia yhdeksi tärkeäksi kriteeriksi muodostuikin piha. Monta kivaa rivitaloasuntoa joutui pois laskuista onnettoman pienen pihan takia. Pahimmillaan (jonkun toisen kannalta varmaan parhaimmillaan) lähes 100-neliöisen rivariasunnon piha muodostui muutamasta terassilaudoilla katetusta neliöstä.
Lopulta löysimme kaupungin laitamilta kaikin puolin juuri sopivan paritalokolmion juuri sopivan kokoisella pihalla. Edellisten asukkaiden jäljiltä takapihalla oli iso omenapuu (joka on tehnyt mahtavan makoisan sadon joka vuosi), iirispuska, 2 mäntyä, pihlaja ja erikoinen pensasaita, jossa joka toinen pensas oli syreenia ja joka toinen hortensiaa. Talon päädyssä oli ja on terassi ja sen ympärillä näkösuojana humalaköynnös. Sen keksijää ja pystyttäjää kiitän joka kesä monta kertaa. Talon päädyssäkin oli ja on edelleen iso pihlaja. Muuttohetkellä melkein koko pihaa ympäröi marja-aronia-aita. Etupihalla, nykyisen cottage gardenin kohdalla oli nurmikkoa ja nurkassa yksi tuija. Joku oli istuttanut juhannusruusun taloyhtiön yhteisen jätepisteen viereen.
 |
| Juhannusruusu |
Ensimmäisenä keväänä kutsuin Taimipihan Jouko Hyytiäisen neuvontakäynnille pihallemme. Hän tunnisti pihalta löytyneet kasvit, ehdotti parin puun kaatamista ja ideoi, mitä missäkin kohdalla kannattaisi kasvattaa. Yksi hänen ideoistaan oli koko etupihan nurmikon poistaminen ja perennagardenin perustaminen. Luulen, että tuo käynti oli kohtalokas puutarharakkauden syntymisen kannalta. Kaadatimme ensin toisen männyn ja pihlajan ja poistatimme niiden kannot. Sitten alkoi syntyä kukkapenkkejä ja illat ja kesälomapäivät kuluivat iloisesti pihalla möyriessä. Ennen muuttoa, puutarhasta haaveillessani arvelin, että saattaisin innostua pihatöistä, mutta innostuksen mittavuus yllätti itsenikin. Muualla en ole kokenut ajan ja paikan katoamista, niin sanottua flow-ilmiötä kuin pihalla kiviä ja kasveja siirrellessäni. Puutarha on ollut apunani talvellakin: kun unettomuus on meinannut vaivata, olen rentouttanut mieleni suunnittelemalla seuraavan kesän kasvinsiirto-operaatioita. Hoida puutarhaasi - se hoitaa sinua!
Moni idea olisi jäänyt toteutusta vaille - tai kokonaan syntymättä - ilman rakkaan mieheni ystävällistä apua. Nurmikon kuoriminen, marja-aronia-aidan poistaminen, lukuisten kuoppien kaivaminen ja monet muut puutarha-askareet ovat vaatineet sen verran fysiikkaa, että eivät olisi Vellinkeittäjän voimilla onnistuneet. Kiitos!
 |
| Punapäivänkakkara |
 |
| Alppiruusu |
 |
| Vuorikaunokki |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti