Vellinkeittäjä

Maakuntamatkailua ja kotipihan sadonkorjuuta

Syksy on niin kaunis! Matkailin tyttären kanssa alkuviikosta Etelä-Pohjanmaalla ja pääsin ihailemaan lakeuksien syysilmettä. Laajat peltomaisemat Alavuden, Kuortaneen ja Lapuan kohdilla olivat minusta lukuisissa keltaisen sävyissä silmiähivelevän kauniita ja hyvin hoidetut perinteiset pohjalaistalot yhtä hyvin hoidettuine pihoineen niin hienoja, että harmitti ajaa sata lasissa ohi. Takapenkkiläisen unet ja muu hyvinvointi pakottivat kuitenkin etenemään ilman ylimääräisiä maisemanihailupysähdyksiä. Mietin siinä ajellessani, että hyvin monenlaiset Suomi-maisemat puhuttelevat minua syvästi, keski- ja itä-suomalaisista järvimaisemista Ahvenanmaan saaristoon ja Kolin vaaroista Pohjanmaan peltolakeuksiin, vain joitain mainitakseni.

Kotipihan syyskin on värityksessään kaunis ja sato viittä vaille kokoon korjattu. Jamie Oliver teki lopulta viisi oranssia paprikaa (ovat vielä korjaamatta), omena oli niin satoisa, että siitä riitti jaettavaksi ystäville ja kylänmiehillekin ja Kuokkala-luumukin teki hedelmää ainakin pari kiloa. Sokerihernesato jäi heikoksi ja söimme kaikki herneet palkoineen päivineen suoraan hernepenkistä, mutta kesäkurpitsan pötkylöitä on jääkaapissa vielä odottamassa jalostamista ja onneton (lue: huonolla hoidolla ollut) amppelitomaattikin antoi apetta usealle aterialle. Naapuri kutsuu amppelitomaattia tuttavallisesti tomppeliksi, niin minäkin täst'edes :)

Parasta ja eksoottisinta on ollut päärynäsato. Pepi-päärynä istutettiin keväällä 2011 ja tänä kesänä se teki jo kelpo sadon. Hedelmien aromi ei ole niin kovin voimakas, mutta ah, niin aromikas ja makea. Puu on heitellyt päärynöitä juurelleen sitä mukaa kun ovat kypsyneet ja minä olen joka päivä saanut niitä poimia ja nautiskella kesäisestä mausta. Hedelmiä on turha yrittää ainakaan sellaisenaan säilytelläkään, sillä ne mustuvat pöydällä parissa päivässä syömäkelvottomiksi. Hiipii mieleen ajatus, miten on mahdollista, että toiselta puolen maailmaa laivatut päärynät säilyvät melkein isältä pojalle... (pieni liioittelu sallittakoon)