Vellinkeittäjä

Sadonkorjuukiireitä

Muistutus puutarha- ja ruokahenkisille lukijoille (tuskin täällä paljon muita pyöriikään): tämän viikon sunnuntaina 19.8. vietetään sekä avoimet puutarhat -päivää että Ravintolapäivää. Yritän osallistua molempiin. Lisäksi yritän keittää viinimarjamehut, poimia vatut ja siirtää perennoja. Yhtenä yönä jo heräsin kylmään hikeen, kun jostain alitajuntaan kiiri kauhea pelkotila siitä, että viinimarja-aika on jo ohi ja minulta jäivät mehut keittämättä... Jostain on näköjään aina stressiä revittävä, jos ei muusta niin viinimarjamehuista. Onneksi pelko oli aiheeton ja kotikaupungin torilta noita ihmeellisiä vitamiinipommeja löytyy mielestäni varsin kohtuulliseen hintaan eli 9,90 / 5 kg. Kerrankin voi ihmetellä, miten jotain voi saada niin halvalla.

Perennojen siirtäminen liittyy alukesän virhearviointiin särkyneen sydämen paikasta. Istutin sen silloin vastoin puutarhakirjan oppeja varsin paahteiselle paikalle etupihan gardeniin. Perustelu oli blondimainen: kukka on niin ihana että se on pakko istuttaa paraatipaikalle, vaikka kirja ja järki sanoivat muuta. Tunnetusti kulunut kesä oli kaikkea muuta kuin paahtava, mutta silti tuo ihana kasvi nuutui sijoituspaikallaan, eikä alkukesän jälkeen jaksanut kukkia lainkaan ja lehdetkin alkoivat lakastua ennen aikojaan. Niinpä kaivoin hänelle pätkän uutta kukkapenkkiä takapihalle, sekä talon että omppupuun varjoon. Toivotaan, että ei mennä ojasta allikkoon eli liiasta auringosta liialliseen varjoon. Dominoefektinä etupihalle jää särkyneen sydämen kokoinen aukko ja muutenkin sinne tekisi mieli hankkia jotain näin loppukesästä kukkivaa, koko garden kun nuupahtaa heinäkuun loiston jälkeen vähän ankeaksi. Katselin perennakirjasta, että väriminttu ja syyshohdekukka voisivat olla seuraavat ostokset Taimipihalta. Katsotaan, ehdinkö sinne asti ennen lumen tuloa.

Mitähän noista ompuista keksisi, satoa on niin, että alimmat oksat maata viistävät. Kiireistä aikaa tämä loppukesä,  ei ehdi slow-elämää viettämään.

Jamie Oliver -paprikatkin riehaantuivat elokuulla kasvamaan ja tuottamaan hedelmää. Niin hidasta oli kasvu, että en oikein osannut enää odottaa niiltä mitään, mutta ulkoterassilta olohuoneen ikkunalle siirtäminen teki ihmeitä. Kiitos vaan kasvattajakollegalle vinkistä! Paprikat ovat vielä raakoja - katsotaan, milloin saavat oranssin värinsä ja pääsen keräämään siemenet talteen ensi kevään kasvatustoimia varten.