Postia Vellinkeittäjälle

vellinkeittaja@gmail.com

sunnuntai 26. elokuuta 2012




Tunnustus!

Lämmin kiitos Puutarhaterapiaa-blogin Pirjolle tunnustuksesta! Mahtavaa, että Vellinkeittäjän tarinoita lukee joku muukin kuin mies, äiti, anoppi ja Anna :)  Lupaan laittaa tunnustuksia eteenpäin pikimmiten, mutta tältä istumalta en kykene viittä jakamaan, koska ehdin ja viitsin niin vähän muiden kuin Pirjon blogia seuraamaan.



Tunnustuksen säännöt ovat seuraavat:
1. Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka antoi tunnustuksen.

2. Anna tunnustus eteenpäin 5:lle lempiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.

3. Kopioi Post it - lappu ja liitä se blogiisi.

4. Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu
vain Post it - lapulla ja toivo, että lempibloggaajasi jakavat
sen eteenpäin.


Sitten tähän aurinkoiseen viikonloppuun. Ainakin täällä Jyväskylän seudulla meitä helli sekä lauantain että sunnuntain upea auringonpaiste raikkaalla syksyisellä tuulahduksella höystettynä. Olen syksyn lapsia ja minusta juuri tällainen +20, aurinkoa ja pieni raikas tuuli = täydellinen sää! Lisäksi elokuinen aurinko muodosti minusta pihamaalle valloittavia valon ja varjon taideteoksia. Sen kunniaksi nappasin puutarhasta muutaman otoksen:



Kultapallot viihtyvät vajan seinustalla

Mitähän tuosta omenasadosta saisi aikaiseksi?



Tsinniat ovat tuottaneet suuren ilon ahkeralla kukkimisellaan

Tsinniat houkettelevat näköjään vielä extra-kauneutta ympärilleen: tässä sitruunaperhonen

Neitoperhonenkin viihtyi tsinnioitten seurassa



4 kommenttia:

  1. Ollos hyvä vaan!
    Blogini nimi on muuten mökkipuutarhassa, mutta aloittaessani blogin pitämisen sekoilin osoitteen kanssa ja epäloogisesti se on puutarhaterapiaa jne :)
    Upeat ovat tsinniasi, kasvatitko itse siemenistä?
    Sellainen jännä huomio tuli, että ollaankin samasta kaupungista, näin luulen. No, mökkipuutarhani on savossa, mutta takapihan tarinat ovat täältä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, vastaus löytyikin kun selasin vanhempia postauksiasi:) Itse kasvattettujahan ne ovat. Pitäisiköhän minunkin ensi keväänä kokeilla... ;)

      Poista
    2. Minusta tuo terapiaa-nimitys sopii blogillesi hyvin, kuvat ovat niin kauniita ja kaikki jotenkin rauhoittavaa.

      Kasvatin tsinnioita tosiaan tänä keväänä ekan kerran siemenestä asti, kun ei niitä taimia puutarhakaupoista oikein löydy. Aika iso osa taimista kuoli ennen maahan asti pääsemistä, mutta eloonjääneistä on ollut niidenkin edestä iloa. Hienoa tsinnioissa on sekin, että toisin kuin muut kesäkukat, ne eivät piitanneet sateen piiskaamisesta mitään. Ja paikka, lounaaseen viettävä suojaisa etupiha, tuntui niille myös hyvin sopivan. Yritän kerätä nyt syksyllä niistä siemeniä ja laittaa keväällä uudet taimet tulille. Jos kerran asutaan samassa kaupungissa, niin voisin heittää sinua niillä siemenillä, jos keräily onnistuu :)

      Missä päin Savoa pidät mökkipuutarhaasi?

      Poista
    3. No, kiitos.
      Valokuvaaminen onkin terapeuttista ;)
      Mökkipuutarhani löytyy Rautalammilta, pienestä Pohjois-Savon kunnasta.

      Poista